Alpo Jaakolan Patsaspuisto

 

Tervetuloa puistoon!

Kuka Alpo Jaakola?! Mikä ihmeen Patsaspuisto?!

Jokusia kertoja Turkuun ajellessa olen kiinnittänyt huomioni tienvarsiopasteeseen, jossa kerrotaan jotta seuraavasta kun käännyt, päädyt Patsaspuistoon.

Koska suuntana on ollut Turku (tai koti) asialle on käynyt juuri niin kuin monelle muullekin Suomen helmelle...

... Se on unohtunut.

Nytpä päivänä eräänä käännyin perinteisesti Googlen puoleen ottaakseni selvää, kuka se tämmöinen Alpo Jaakola oikeen oli miehiään ja mikäs se tämmöinen Patsaspuisto sitten on:
"Professori Alpo Jaakola (1929 – 1997), joka tunnetaan myös Loimaan tai saviseudun shamaanina, on Loimaan tunnetuin nykytaiteilija. Taiteilijana hän oli lähes itseoppinut, sillä taideopinnot rajoittuivat yhteen lukukauteen Turun piirustuskoulussa. Opettajien mielestä Jaakola oli jo valmis taiteilija, ja katsoivat koulutuksen ainoastaan pilaavan persoonallisen tyylin.

Jaakola muutti patsaspuiston alueelle vuonna 1953 rakennettuaan lainalaudoista metsämökin. Muut puiston rakennukset ja teokset ovat syntyneet pääosin 1960- ja 1970-luvuilla. Päärakennus on tehty 1964 – 1965. Veistohuoneena toiminut vanha ruumiinleikkaushuone, nykyisin kahvila, on siirretty puistoon 1968."
Näin kerrotaan Alposta Loimaan Taidemuseon sivuilla.

Sittenhän sitä jo matkattiin kohti Loimaata kera Mukelon ja Mumpan.

 

Taidetta! Taidetta kaikkialla!

Voihan änkyräinen mikä vänkyräinen!

Kuten yllä jo ehkä kävi ilmi, puistoon löytää varsin helposti ja parkkipaikallakin on tilaa useammalle vierailijalle.

Pääsymäksu 3€/aikuinen tuntuu budjettimatkailijastakin varsin kohtuulliselta summalta ja Mukelo menee vielä ikänsä puolesta vapaamatkustajiin.

Ihan ensimmäisenä siis ihailimme kahvilarakennuksen ja "pirtin pihan".

Hyvin pian kävi selväksi, että tällä tontilla taide on läsnä.

"Huomasitko tuon?!" "Katso tätä!" "Mikäs se tuo on?"

Erikoinen persoona kaipaa erikoisen mökin!

Ensin ihmetellään pihan rakennukset ja taiteilijan kotimökki.
Sitten suuntaamme kahvilasta saadun kartan avulla kohti puistoaluetta...

 

Mukelon päivän saarna Saarnatuolissa.

Puistoalueen polut kulkevat metsäisellä tontilla ja ihmeteltävää riittää.

Heinäkuun helteessä puiston varjoisuus tuntuu mukavalta, vaikka hyttysiä riittääkin välillä kiusaksi asti.

Teosten nimet esitellään kartassa ja niiden vieressä olevissa kylteissä.

Toiset ovat hyvinkin nimensä veroisia kuten Saarnatuoli tai Alkueläin. Toiset sitten vaativat hiukan taiteellisempaa katsantokantaa. ;)

 

Yksi suosikeistani: Alkueläin.

 

Yksi "vänkyräinen" eli Risti.

Reitti ei ole pitkän pitkä, mutta tarjolla on myös kivisiä penkkejä joilla levähtää tai jäädä vain nauttimaan puiston tunnelmasta. Ja tähän väliin on pakko huomauttaa; vaikka puisto sijaitsee hyvin lähellä vilkasta Turkutietä, ei liikenteen melu häiritse nautintoa. :)

Marja ja Alpo Jaakolan haudat.

Kierroksen lomassa pysähdyn nostamaan kuvitteellista hattuani Alpon ja hänen vaimonsa Marjan haudoilla. Toiveidensa mukaan heidät on haudattu puistoon ja mielestäni tänne, jos minne, tämä sopii taiteellisine hautakivineen.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Reitti hämmästellään loppuun ja kamera laulaa koko matkan.

Mutta eihän tässä vielä kaikki...

Parkkipaikan reunassa on vielä suurehko puinen rakennus: Kuivurigalleria!

Kesällä 2021 tiloissa on Baren Baren: Modificatio-näyttely, joka tietysti täytyy vielä käydä katsastamassa kun kerran paikalla ollaan.

Kuivuri jo itsessään on ihan hieno kokemus, sillä vaikka tila on muokattu taidenäyttelyiden käyttöön, on siellä pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakenteita.

Kolmessa kerroksessa riittää ihmeteltävää niin maalausten, installaatioiden kuin valokuvienkin muodossa.

Tämän kokemuksen jälkeen onkin hyvä istahtaa hetki maisemaa ihmetellen, kunnnes on aika kääntää auton nokka kohti kotia...

 

Luontosuhdetta kuivurissa.

LYHYESTI:

*Osoite: Aura-Pirkkatie 84, Loimaa
*Avoinna -21: 29.5. – 4.9.2021 ti-su klo 11-18
*Pääsymaksu -21: Aikuiset 3€, alle 18v ilmaiseksi.
*Patsaspuiston kotisivut

*Koirille oma vesikippo (ja nelijalkaiset ovat tervetulleita vieraita!)

* Mukavan pituinen kierros, pienemmätkin jaksavat taapertaa.

*Moitimme tämän kesän hyttyssatoa! :D
*Kehumme tulevaa mustikkasatoa!

Cafe Kompo (Kesäkahvila Nokialla) (Sulkenut ovensa)

Cafe Kompo on avoinna elokuun 2020 loppuun!

Caffella Kompossa!

Nokian torin kupeeseen on avattu kesäksi 2020 pieni ja suloinen torikahvila: Cafe Kompo, jonka  taustalla on neljän nuoren naisen yritys ja kouluprojekti.
Ällös anna koon hämätä! Tähän Kompoon on saatu mahtumaan kaikki oleellinen: Hyvä kahvi, paikalliset limonadit, vohvelit, suolaiset ja makeat herkut.

Muutaman kerran SeKotKo on kävellyt vain kuola suupielestä valuen ohi, mutta tänään oli hetki aikaa istahtaa ja nauttia!

Kahvia, toastia ja toritunnelmaa!

Jos olet samanmoinen kuin allekirjoittanut, saattaa tarjonta pistää hetkeksi pohtimaan...
(Paitsi jos käyt vilasemassa tarjontaa etukäteen heidän sivuillaan )

No kahvia ainakin, sehän on selvä! Jaa että tummaa vai vaaleaa paahtoa?! Maidolla, kauramaidolla vai jopa ilman?! (Pieni kahvi 2,00€)

((Tärkeä tieto lukijoille, mustaa sen olla pitää 😋 ))

Kahveen kanssa jotain suolaista (eihän sitä aamupalaksi voi herkkuja syödä?!). Päädyin sitten mozzarella-pesto-tomaatti-rucola toastiin. (4,50€)

Toasti tuotiin minulle hetken kuluttua pöytään ja täytyypi kehaista että rahoilleen sai vastinetta!

Kun olin kiltisti leipäni "pupeltanut", piti meikäläisen vielä maistaa jotain herkkua. Ihan vaan tämän blogin vuoksi!

Cookie!

Koronan vuoksi en sormea suuhun laita, mutta ei se valintojen edessä kaukana ollut!

Tarjolla olisi ollut niin tuoretta munkkia kuin mitä suloisempia murotikkareita! Unohtamatta tietenkään houkuttelevia vohveleita. Päädyin kuitenkin kahden cookien välillä tummempaan versioon ja totean vain: OMNOMNOM! (Cookie 1,50€/kpl, 5€/5kpl)

Kupuni ravittuani istuin vielä hetken ja seurasin Kompon elämää.

Ehdottomasti täytyy kehaista loistavaa ja aurinkoista asiakaspalvelua!
Oli asiakas pieni tahi suuri, ystävällinen palvelu pelasi.
Toriaikaan ei karvaisia asiakkaita näkynyt, mutta koiruuksille oli oma vesikuppi varattuna.

Plussaa myös torikahvilan syöttötuolista, vaikka meillä ei enää moiselle tarvetta olekaan.

Lisäksi kivana yksityiskohtana oli Pantin verran hyvää- tölkkisaavi.

Pantilliset pullot ja tölkit kerätään erilliseen saaviin ja kesän lopuksi varat ohjataan nokialaisen yhdistyksen/yhteisön hyväksi. Mahtavaa yhteisöllisyyttä!

Cafe Komposta voit muuten ostaa herkkuja myös mukaan!

Käyntini Kompossa oli tämän kesän ensimmäinen, mutta kokemuksen perusteella voin luvata: me palaamme! 😄

IHANA, SULOINEN murotikkari!!!
Kuva lainattu Kompon Facebook-sivuilta!

LYHYESTi:

*Cafe Kompo on avoinna joka päivä elokuun 2020 loppuun kello 9-18!

*Cafe Kompo Facebookissa

*Cafe Kompon kotisivut

*Koirille oma vesikuppi
*Tuet nuoria yrittäjiä!

*Voit ostaa herkkuja myös mukaan

Metsänpeitto (Nokian Taidetalo)

Nokian kulttuurielämää pitää sitkeästi yllä pieni mutta pippurinen Nokian taidetalo. Meidän poppoo on talossa vieraillut useammankin kerran, mutta Lastenkulttuurikeskus Rullan tuottama Metsänpeitto herätti kiinnostuksen heti!
Sateisen vapaapäivän aamu vierähtäkin mukavasti näyttelyä KOKIESSA!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en tässä postauksessa turhia jaarittele.
Ja koska kokemus kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, suosittelen piipahtamaan näyttelyssä!

Karhuvaarin luolassa saattoi kuulla pöllön huhuilevan.

Näitä lehtiä heitellessä eivät vaatteet kastuneet.

Maahisia, haltijoita vaiko tonttuja?

Kun hetken malttoi istuskella, paljasti lampi salaisuuksia...

Mennäänks metsään?

LYHYESTI:

*Lapsiperheille, erityisesti 0-10-vuotiaille lapsille suunniteltu Metsänpeitto -näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen.
*Näyttely on avoinna 14.10.-9.11.2018!
*ILMAINEN!
*Nokian Taidetalo: Souranderintie 7, Nokia.
*Avoinna ti, to ja pe 10-16, ke 10-18 ja su 11-15.

Seikkailupuisto Valkeakoski

Tervetuloa Seikkailupuistoon!

Seikkailulla Seikkailupuistossa

Nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että olen mainonnan "uhri". Jokunen tovi sitten sähköpostiini plätkähti Valkeakosken uutiskirje, jossa oli maininta Seikkailupuistosta.
Kiinnostukseni heräsi tuon SeKotKon mukelon vuoksi samontein.
Pikainen Googlettelu kertoi, ettei kyseessä ole mikään hurja temppurata, vaan vaan pikkuisen erilainen leikkipuisto.
Helteiden hikoiluttaessa helliessä, suuntasimme tällä kertaa auton nokan siis kohti Valkeakoskea.
Mukana menossa oli myös Mumppa ja tietysti eväät! :D
Jätimme auton parkkiin uimahallin pihaan ja suuntasimme siitä kulkumme kohti Apianniemeä.

Alue on öisin suljettu porteilla, mutta aamu yhdeksältä ne avataan ja heti portista sisään astuttaessa selviääkin syy, miksi tämä puisto on vähän erilainen. Täällähän on LINNA! :)
Hips vaan, ja mukelo on jo kiivennyt torniin ja tovin päästä ilmestyy liukumäestä....

Hämä, hämähäkki....

Apianniemessä toimii myös paikallinen kesäteatteri, joka ylläolevassa kuvassakin näkyy taustalla. Käydessämme puistossa, harjoiteltiin siellä juuri tulevan kesän näytelmää.
Näytelmän aikana puisto on suljettu muulta yleisöltä, joten esitysajat kannattaa tarkistaa netistä ennen puistoon suuntaamista!

Kaikenmoista härpäkettä....

Toinen linnan torneista :)

Leikkipuistossa oli mukavasti puita, joten varjopaikkoja meille mukana kulkeville vanhemmille löytyi. Mutta hikihän tuolle Mukelolle siinä touhutessa tuli. Vaan Seikkalupuiston alueelta löytyy myös ranta, jossa pääsi uiskentelemaan (tai meidän tapauksessa kahlaamaan...)
Aivan puiston läheisyydessä on kyllä lisääkin uimarantaa hyppytorneineen, jos semmoista kaipaa!

Vilvoittelua.

Kun tovi oltiin leikitty, kahlattu ja tutkittu oli niiden eväiden aika. Apianniemessä oli tarjolla muutamia penkkejä sekä nurmikkoa joille voi istahtaa eväitä syömään. Meidän poppoo kuitenkin valitsi kivan kiven ja maisemat kirkolle :) Eväiden jälkeen olikin hyvä vielä hetki touhuilla.

Eväshetki.

LYHYESTI:

*Puisto on avoinna joka päivä 9-20. HUOM! Kesäteatterin esitysten aikana suljettu muulta yleisöltä.
*Seikkailupuisto Valkeakosken sivuilla
*Mukava muutaman tunnin kohde leikkipuistoikäisille.
*Siisti!
*Puistossa uimaranta. Aivan puiston läheisyydessä myös toinen uimaranta jossa laiturit ja hyppytorni.
*Huom 2! Lemmikkejä ei puistoon saa tuoda!

Kivikeskujärvi

Kivikeskujärven maisemissa.

Perhosia, muurahaisia, sammakoita...

Kivikeskujärvi on kohde, joka on kummitellut omalla kartallani jo vuosia. Joskus lähelle on vain pitkä matka.
Nyt toukokuisen vapaapäivänä päätimme aivan extemporee lähteä tarkistamaan tämän kohteen.

Kyltti parkkiksella. Ajo omalla vastuulla.

Paikalle pääsee Koukkujärventieltä. Isompia opastekylttejä ei tienvarresta löydy, mutta tarkkasilmäinen saattaa huomata (kaatopaikan suunnasta tullessa vasemmalla) pienen metsäautotien ja sen jälkeen pienen parkkipaikan. (Matkaa noin kilometri Kankaantaan kisan majan jälkeen.)
Ajo parkkiin omalla vastuulla!
Meidän poppoo päätyi parkkeeraamaan siististi tien sivuun.
Järvelle pääsee kahta reittiä. Metsäautotietä tai polkua pitkin. SeKotKo suuntasi järvelle metsätietä pitkin ja palasi polun kautta.

Kohti seikkauluja!

Metsätie on helppokulkuista, kuten arvata saattaa. Ihan perille rantaan ei sentään näin helpolla pääse, mutta pitemmän pätkän kuitenkin. Täällä oli kuivaa ;)
Metsätie saattaa kuullosta tylsältä, mutta kun piti silmänsä auki, ihmeteltävää piisasi!

Kangasperhosia riitti näin keväällä!

Sammakonkutua piisasi! Myöhemmin myös niitä sammakoita...

Jos valitsee lähestymisreitiksi parkkipaikalta lähtevän polun, päätyy suoraan tulistelupaikalle. Jos taas hipsii tien kautta, eikä halua kiertää koko järveä, kannattaa rannassa kulkea polkua oikealle.
Me kun oltiin lähdetty seikkailemaan, suuntasimme vasemmalle.

Mutaa, sammakoita, lintuja ja se kivi keskellä järveä!

Kuten jo yllä todettu, päätimme kiertää koko järven. Selkeä polku lähti johdattamaan meitä, mutta hyvin pian selvisi reissun teema: Mutaa ja sammakoita. :D
Kyllähän sitä järki sanoo, että kun soisessa ympäristössä liikutaan, voisi kumisaappaat olla pop. No, koskas sitä järkeä on ehditty kuuntelemaan, ja toisaalta tässä kohtaa reissua ei takaisinkaan viitsitty kääntyä. Onneksi oli lämmintä!

Sorsia näkyvissä!

Heti pian järvelle päästyämme näimme sorsapariskunnan. Päättivät kyllä siirtyä väljemmille vesille meidän lähestyessä. Corppu koiramme ei millään meinannut ymmärtää, että sorsista ei nyt leikkikaveriksi ole.

Sammakostakaan ei kaveriksi koiralle ollut!

Koska Corppu omaa ikuisen optimistin luonteen, pettymys sorsista karisi pian, sillä bongattuna oli jo uusi potentiaalinen leikkitoveri: sammakko! Allekirjoittaneella tosin meni hetki tajuta, että mikä siellä niin kovasti koiraa kiinnostaa. Kuvan sammakko oli siis reissumme ensimmäinen, vaan ei todellakaan viimeinen! :D

Jatkaessamme matkaa mutakoita väistellen, laskeutui järvelle ihailtavaksemme vielä neljä joutsentakin <3

Tauon paikka!

Kivikeskua kiertävälle polulle on merkattu kaksi virallista tulipaikkaa. Epävirallisia löytyi järveä kiertäessä muutama lisää. Siistejä olivat nekin, ja yhdellä sellaisella pidimme pienen juomatauon maisemia ihaillen.

Kaikkein mutaisimmissa paikoissa oli sylikyyti mukelolle paras vaihtoehto...

Koska polku kulkee ihan todella rannassa, sai järvimaisemaa ihailla "koko rahan edestä!"
Lokit olivat aloittaneet pesintäpuuhat järven kivillä, ja taisipa siellä telkkäpariskuntakin laineilla liplatella.

Maisemaa vähän toiselta puolelta.. Ja se kivi!

Ei nyt ihan keskellä järveä, mutta siinä paikkeilla kuitenkin, sijaitsee iso kivi. Tämän kiven bongailu vähän joka kulmasta osoittautui hauskaksi puuhaksi meidän poppoolle. (Joo, hulluilla on halvat huvit ja silleen....)

Toisen taukopaikan puuvarantoja.

Taisin jo ylempänä mainita, että epävirallisia taukopaikkoja oli järven ympärille syntynyt, mutta löytyypä kohteesta kaksi virallistakin.
Yllä olevassa kuvassa näkyvä oli meille ensimmäinen. Paikka oli varsin siisti ja puitakin oli saatavilla.
Päätimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa ja pitää evästaukomme siellä seuraavassa. Taukopaikkojen välinen matka on noin 400metriä.

Lähempi tai kauempi. Riippuu suunnasta.

Saavuimme toiselle taukopaikalle. Tämä on se paikka, johon parkkipaikalta tuleva polku johtaa. Täälläkin oli siistiä ja puita tarjolla, mutta selkeästi suositumpihan tämä on. Halutessaan voi siis vain poiketa täällä grillaamassa ja nauttia kevyemmän luontoannoksen.

Anna emäntä evästä!

Pikku kivikesku ja pyllymäkeä!

Evästelyn jälkeen suuntasimme kohti autoa. Päätimme palata tien sijasta polkua pitkin.
Hetken saimme polun alkua haeskella, mutta sopivasti seikkailtuamme löysimme sen kuitenkin.
Polku laskeutuikin yllättävän jyrkästi kohti Pikku kivikeskujärveä, ja silleenhän siinä kävi että allekirjoittanut laski osan matkaa pyllymäkeä. :D

Corppu ja Pikku kivikesku. Tässä kohtaa oli kuvaaja vielä pystyssä.

Jos polku oli itse Kivikeskua kiertäessä mutainen ja kostea, niin tämä pätkä oli todella märkää!
Tässä kohtaa matkaa tosin ainakin allekirjoittaneen tossut olivat siinä kunnossa, että pieni lisäkosteus ei enää haitannut, vaan saattoi keskittyä maisemien ihailuun.

Pikku kivikeskua.

Osan matkaa polku on merkattu puihin sinisellä maalilla ja polku on selkeää. Vaan kun jouduimme isoimpia lätäköitä mukelon vuoksi väistelemään, meinasimme kerran jos toisenkin hukata polun. Ei siinä, kunhan suunta on oikea ei täällä eksymään pääse. Mutta onhan se nyt kivempi polkuja tallata kun ryteikössä ryskiä.
Autolle takaisin päästyämme olimme enemmän ja vähemmän mutavarpaisia, mutta tyytyväisiä. Kannatti taas seikkailla!

Luonnon omaa taidetta.

Lyhyesti:

*Kiva parin tunnin patikka, mikäli kietää koko järven ja pystähtyy evästelemään.
*Tulipaikat siistit (ainakin käydessämme paikalla)
*Ota huomioon soinen ja kostea ympäristö! Polut paikoiteillen todella mutaisia ja märkiä!

Ikuri Arcade

Paluu nuoruuteen!

En tiedä teistä rakkaat lukijat, mutta allekirjoittanut on joskus hamassa nuoruudessa kinunnut iskältä paria markkaa, jotta saa tuhlata ne huoltsikoilta löytyneisiin flippereihin. Muistissa on tarkkaan se fiilis, kun pallo kimpoilee, pisteitä kertyy, ja sitten.. ohi!
Ei siis ehkä tarvitse ihmetellä, kuinka innoissani olenkaan tätä postausta kirjoittaessani.

Flippereitä! Ja lisää flippereitä!

Jokusia toveja sitten törmäsin Facebookissa Ikuri Arcaden sivuihin. Mitä?! Flippereitä. Ja lisää flippereitä! Ja niitä pääsisi vielä pientä maksua vastaan pelailemaan. Nappasin sivun muistiin ja jäin seurailemaan. Pian tulikin tieto, että hallilla järjestetään myös koko perheen pelipäiviä noin kerran kuussa, jolloin myös nämä alle kouluikäiset natiaiset olisivat tervetulleita.
Täytyy myöntää, että vähän jänskätti tuon 4,5v mukelon jaksamus ja mielenkiinto, mutta mitäpä sitä ei blogin eteen tekisi. *köh köh* :P

Reenasimme ensin mukelon kanssa yhdessä.
Tässä testissä Mustan laguunin hirviö.

Valmistelin mukeloa kokemukseen kertomalla varmasti kyllästymiseen saakka omia muistojani. Nytkö se jo alkaa?! "Silloin kun äiti oli nuori...."
Tuntui ettei tuo nykyajan lapsi silti ihan tiennyt, mitä odottaa. :)
Hallille löydettyämme sormet alkoivat heti syyhytä, mutta ensin piti kipaista toiseen kerrokseen maksamaan. Lasten pelipäivässä hinta on tätä kirjoittaessa 5€/henkilö ja kestoa löytyy parin tunnin verran.
Saimme kevyet ohjeet ja sitten päästiin asiaan. Meillä tämä mukelo on sen verta pitkää sorttia, että tuoleja ei tarvittu, mutta lyhyemmille kavereille semmoinen apu on saatavilla.

Robocop ja pari muuta!

Runsaasti vaihtoehtoja!

Pelejä löytyy kolmesta kerroksesta, joten kuntohan tässä nousi. ;)
Vaikka väkeä paikalla olikin, pääsimme aika kivuttomasti ja jonottamatta pelailemaan, mikä luonnollisesti on tuon malttamattoman mukelon kanssa oikein oiva juttu.

Mukelon suosikki, Fish tales!

Flipperi valikoimaa löytyy teemasta ja vuodesta toiseen. Kotisivujen mukaan erilaisia pelejä on yhteensä 30-35 pelattavissa. Nopeasti sieltä, ainakin itsellä, ne suosikit nousivat esiin. (Toki totuuden nimissä on nyt kerrottava, että ihan kaikkia pelejä en vielä ehtinyt kokeilemaan, I'll be back!)
Hallin tarjontahan ei rajoitu suinkaan flippereihin. Pelattavissa on mm. Sega Rally vuodelta 1995, keilapeli 70-luvulta ja oma ikiaikainen inhokkisuosikkini (tosin tietsikalta tutumpi) Missile Command vuodelta 1980!

Rallia!

Mukelo vuosimallia -13, keilapeli vuosimallia -75.

Rakas viholliseni, Missile command!

Pelien lisäksi Ikuri Arcadella oli tarjota palan painiketta ja kurkun kostuketta. Tarjonnasta löytyi niin kahvia, limsaa kuin pillimehuakin. Meille aikuisille maistui lihapiirakka ja mukelo nautiskeli paikalla paistetutsta vohvelista. (Pieni lisähuomio sille, että tarjolla oli myös vegevaihtoehtoja!)
Kyllä minä eväistäkin kuvan nappasin, mutta kuvaajan taidoissa olis taas parantamisen varaa, joten jääköön nyt ne kuvat julkaisematta...

Pari tuntia kului hujauksessa ja taisipa tuota perheen junioria pieni flipperikärpänen puraista. Siihen malliin kyseltiin kotona jo seuraavaa kertaa..
Ja uskonpa, että johokin aikuisten iltaan "karkaamme" tuon ukkosen kanssa ihan ajan kanssa pelaamaan. Sitten otetaankin kunnon matsia! :)

Family Guy.

Lyhyesti:

*Halli sijaitsee Tampereella, tarkemman osoitteen saa suoraan Ikuri Arcadelta.
*Lisätietoa ja peliesittelyitä kotisivuilta: http://www.ikuriarcade.com/
*Ikuri Arcade Facebookissa
*Peli-iltoja aikuisille torstaisin klo 16-20. Hinta 8€/hlö
Koko perheen pelipäivistä (ja muista tapahtumista) ilmoitellaan erikseen mm. Facebookissa.
*Mahdollisuus vuokrata tiloja myös yksityistilaisuuksiin.