SeKotKo Facebookissa!

Löydät meitin poppoon tarinoineen nyt myös facesta!
https://www.facebook.com/sekotko/

Tervetuloa tykkäämään! :)

Elonkierto

Tervetuloa Elonkiertoon!

Elonkiertoa kiertämässä!

Kaunis kesäpäivä houkuttelee pienelle reissulle, vaan minne me mentäis tänään? Tästä se ajatus sitten lähti ja päädyimme pitkään mielessä kutkutelleeseen Elonkiertoon. Jaa että mikä se semmoinen on?

"Elonkierto on Luonnonvarakeskuksen esittelypuisto, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Elonkierrossa voi oppia, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä ja miten tutkimus siirtyy käytäntöön." kerrotaan Luonnonvarakeskuksen sivuilla.

Opasteet opastavat meidät perille saakka ja lampaat laiduntavat parkkipaikan läheisyydessä. Vaikuttaa lupaavalta!

Kierros aloitetaan tietysti karttaa vilkuilemalla. ( Ja ihan näin jälkiviisaan vinkki että tuosta laatikosta löytyy sitten mukaan otettavia karttoja. ;) )

Portista sisään ja tietoa alkaa tulvimaan: Yrttejä, humalaa, pellavaa.. Jokainen kasvi ja kohde on merkattu kyltillä, joten mukana olevaa Mumppaa (Mukelon mummu) ei tarvitse koko aikaa vaivata kysymyksillä.

Ruiskukkia ruispellossa.

Kesäinen aurinko lämmittää ja ilma tuoksuukin täällä ihan kesälle. Mukelo istutetaan ruispellon laitaan, siis semmoisen vanhanaikaisen ruispellon, jossa vielä ruiskukat kukkivat. Mukana oleva Mumppa fiilistelee ja ilmoittaa että täällä tulee ihan lapsuus mieleen.

Vehnää melkosen monessa muodossa!

Kierros jatkuu ja ihmeteltävää riittää. Tälle kaupunkilaismöllykälle tulvii uutta tietoa ihan tuutin täydeltä. Tiesittekö, että vehnää on vaikka kuinka montaa eri lajia? No, en minä ainakaan... Vehnä kun vehnä. :D

Taukopaikka.

Elonkierron pituudeksi ilmoitettu n. 2kilometriä. Maasto on helppokulkuista ja ainakin tukevammilla rattailla varmasti kierrettävissä. Reitin varrelle on ripoteltu penkkejä ja tuoleja, joten jalkojen väsyessä voi istahtaa ihailemaan maisemia ja vaikkapa haukkaamaan vähän evästä!

Keltasinappi ja nokkosperhonen.

Koska puistossa on tarjolla monenmoista kasvia ja kukkaa, siellä tuntui viihtyvän myös luonnon pienempi väki. Perhosia ja leppäkerttuja tuli kierrolla bongattua useampia.

Lemmuset laitumella.

Mukeloa ainainen kasvien ja kylttien tuijottelu alkoi välillä selvästi jo vähän kyllästyttää, mutta sitten jostain kuului kutsuva "muuuu". Lehmiä? No kyllä! Ja tovin päässä vuohia!

Maisemaa labyrintistä.

Kun lehmät, vuohet ja vihannekset on katsastettu, ilmestyy eteemme hamppupelto. Eikun hei! Siellähän on labyrintti! Mukelo sukeltaa polulle, ja katoaa pian mutkan taakse. Onneksi huomattavasti pidempää Ukkosta on helpompi seurata. ;)

Kierros alkaa olla lopuillaan, vaan ei suinkaan loppu. Edessämme kohoaa komean kokoinen punainen rakennus, jonka seinässä lukee Elonkierron makasiini. Kahvitauko! 

Kahvilaa ylläpitää paikallinen 4H-yhdistys, joten mielellään sitä nappaa vielä munkin kahvin kaveriksi. HUOM! Kahvilalla on eri aukioloajat kuin puistolla muutoin. Täältä voi tarkistella kahvilan aukioloa!

Väliaika! Kahvia ja pullaa...

Jos ei koko kierrosta halua kiertää, mutta virvoketta tekisi mieli, pääsee makasiinille myös suorempaa reittiä parkkipaikalta. Makasiinin vierestä löytyy myös WC:t, jotka huussimaisesta ulkonäöstään huolimatta sisältävät nykyaikaiset mukavuudet. ;) Pottaa ei tosin pytyn vierestä löytynyt.

Hevoset tulivat tervehtimään meitä.

Kun kahvit ja limut on nautittu, sekä heinäpaalien seassa makasiinissa hypitty, voikin siirtyä kiertämään kierron loppuun.

Hevoset hölkkäävät tervehtimään meitä ja poseeravat kameralle komeasti. Mukeloa kuitenkin kiinnostaa hevosia enemmän niiden laitumen vierestä löytyvät traktorit ja työkoneiden osat. 

Vielä pikkuisen possujen rapsuttellua ja sitten alkaakin jo tuttu parkkipaikka häämöttää.

Vaan vielä täytyy käydä tervehtimässä lampaat, ennen kuin voimme heipatella Elonkierron... 

...Tältä kertaa! 

Kuka on se porukan mustalammas?

P.S. Elonkierrolle ovat myös koirat tervetulleita! :)

Lyhyesti:

*Ilmainen kohde ihan kaikille vauvasta vaariin!

*Koirat tervetulleita!

*Paikalla voi poiketa useammankin kerran, sillä luonto luonnollisesti muuttuu kesän aikana.
*Kierrolla myös tapahtumia ja teemapäiviä.

*Avoinna kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin joka päivä kello 06-23!

*Ojaisten tie 44, 31600 Jokioinen

*Kotisivut (Elonkierto löytyy myös Facebookista)

Reipin tila

Ilmaista iloa Reipissä. 

Kuten jo aiemmassa bloggauksessa vihjailin, on Reipin alueella vielä yksi kohde kierrettävänä: Reipin tila. Tila jakaa parkkipaikan yhdessä Reipin museon kanssa (katso edellinen postaus), ja nämä kaksi kohdetta sijaitsevatkin aivan ritirinnan, joten reippaasti vain tutustumaan molempiin.
Reipin tilan osoite on Museotie 6, Pirkkala.

Kesäisen kaunis tapa estää autoliikenne.

Jo parkkipaikan tuntumassa meitä vastassa on tilan suomenhevoset. Ne ovat selvästi tottuneet ihmettelijöihin, sillä ne hölkkäävät meitä tervehtimään ja tämän jälkeen jatkavat omia touhujaan.
Maalaistunnelmaan pääseekin jo ennen pihaa. Maitotonkkia, kukkasia.. Näitä ehtii tämä äippä hetken ihailla, kunnes Mukelo jo bongaa ponit!

Kesäistä...

Kun ponien pupellusta on hetki katseltu, siirrytään taas hiukan peremmälle.
Meitä vastaan taapertaa kanalasta karannut tipu, mutta henkilökunta osaa kertoa että tipu löytää kyllä tiensä takaisin, kunhan vaan malttaa. :D

Nonparelli-possu.

Nonparelli possu tervehtii meitä röhkäisyllä ja ottaa tyytyväisenä rapsutukset vastaan. Tämän jälkeen se käy possumaiseen tapaan röhnöttelemään ja meidän on aika käydä vilkaisemassa ne muut kanat ja tipuset. Yksi, kaksi, kolme, aika monta, tuumaa Mukelo.

Reipin tilalla eläimet ovat, ainakin meidän käydessämme, sopivan uteliaita. Tämä lehmä-neito lipaisee kättäni karkealla kielellään ja Mukelosta se on hauskaa.
Lehmien naapurista löytyy vielä pupuja, mutta ne ottavat kuumalla kelillä rennosti, eivätkä jaksa poseerata vieraille.

Piha on äkkiä ihmetelty, mutta vielä on aikaa kupposelle kahvia.
Reipin tila toimii täysin omin voimin, ja osa kuluista katetaan lahjoituksin ja kahvilan tuotolla.
Pannukahvia, voisilmäpullaa ja Mukelolle limppari. Kolikko kilahtaa myös avustuspossuun.

Arvatkaas mikä oli hitti?

Vielä ennen lähtöä pitää tehdä vähän hiekkakakkuja. Mukelon keskittyessä kaivurihommiin, me aikuiset ihmettelemme tilan lammaskaksikkoa, joka aina välillä kuljeskelee tilalla vapaana. :)

Lyhyesti:

*Ilmainen.

*Kahvilla voit tukea toimintaa.

*Nopea stoppi, joten perheen pienimmätkin varmasti jaksavat tämän pihan kiertää.

*Osoite: Muesotie 6, 33980 Pirkkala

*Avoinna kesällä la-su 12-16.

*Reippi Facebookissa, Reipin kotisivut

Reipin museo ja Pirkkalankylän kulttuuripolku

Historiaa ja reippailua Reipissä.

Viikonloppu, eikä mitään tekemistä? Piipahdus Pirkkalassa piristää!
Suuntasimme kulkumme tällä kertaa kohti Reippiä. Reipissä saa oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai kolme, tai neljä.. Mutta siitä lisää tuonnenpana.

Reipin museolle on kyllä opasteet Anian rantatieltä, mutta silti jouduimme painamaan tiukkaan jarrua jottemme olisi pyyhältäneet risteyksen ohitse. Osoitehan museolle on Museotie 9, Pirkkala.

Auto parkkiin ja hommiin. Matkalla museolle pääsemme ensin ihastelemaan laitumella poseeraavat hevoset. Mukelon innostus alkaa nousta.

1. Kärpänen: Museo

Hevosten vierestä löytyy museon ensimmäinen kohde, Valkilan paja. Pajasta löytyy paljon ihmeteltävää hevosenkengistä rautanauloihin ja nahkapalkeista alasimeen. Pajan toiminnasta on kerrottu paikalla olevissa opaslapuissa kattavasti. :)

Työkalutkin ovat jykevää tekoa.

Kun pajaa on ihmetelty Mukelon kyllästymiseen asti, on aika siirtyä aitta-alueelle. 

Vanha tuulimylly pyörii hitaasti tuulessa ja museon opas tervehtii iloisesti. Mistäs sitä oikein aloittaisi?

Opas vinkkaa, että Kalustevajasta pihan perältä löytyy tarktoreita ja työkoneita. Sinne siis! Koska museolla on saapuessamme aika rauhallista, saamme oppaan matkaamme. Tämähän passaa! Monet mööpelit saavat ihan uutta "hehkua" oppaan selittäessä niistä tarkemmin.

No, traktorin meikäläinenkin tunnistaa ja komean palokärrynkin!

"Tällä punnitaan!" Tiesi mukelokin.

Kun vaja on ihmetelty, pääsemme tutustumaan museon muuhunkin tarjontaan.

Punainen Kyöstin aitta on seuraavana ohjelmassa. Aitan alakerrassa pääsee katsastamaan suutarin välineitä. Mukelolle esiteltiin myös vanhan ajan pyykkikone, eli pyykkilauta. Myös muuta vaatehuollon tarpeistoa on nähtävillä.

Yläkerrassa voi leikkiä prinsessa Ruususta, mutta älkää nyt oikeasti tökkäiskö sormeanne värttinään!

Tuohityöt ovat aina kiehtoneet allekirjoittanutta, ja niitä pääsi täällä ihastelemaan! On sitä joskus osattu!

Kyöstin aitan tuohikontteja.

Aitan yläkerrassa alkaa tulla lämmin, ja siirrymmekin hetkeksi pihalle vilvoittelemaan. Mutta vain hetkeksi, sillä vielä on yksi rakennus kierrettävänä: Sikojärven aitta.

"Varokaa päätänne" opas muistuttaa. Mukelo livahtaa aittaan sujuvasti, mutta meikäläisenkin tappijaloilla on pakko kumartaa. :D

Sikojärven aittaan on koottu maaseudun elinkeinoihin ja kodinhoitoon liittyvää esineistöä.

Lättypannu, kauha, kalaverkko.. Mukelokin tunnistaa näitä esineitä. :)

Kahvimylly.

Sikojärven aitan yläkertaan on koottu koulunkäyntiin liittyvää esineistöä. Karttapallo on kiinnostava ja komeat penkkirivistöt paljastuvat kiertokoulupulpeteiksi. Mukelosta ei taida vielä kouluun olla, ei meinaa malttaa pysyä paikoillaan. ;)

Tähän onkin hyvä päätää museokierros!

<3

2. Kärpänen: Kultturipolku/luontopolku

Kun museossa on tankattu historiaa, voi pieni pään tuulettaminen tehdä hyvää. 

Pirkkalan kunta ylläpitää Pirkkalankylän kulttuurireitti-nimistä kierrosta, jonka alkupiste sijaitsee museon parkkipaikalla. Kierroksella pääset tutustumaan entisen Pirkkalankylän maisemiin ja kulttuurikohteisiin. 

Tästä linkistä löydät kartan ja oppaan reitille. :)

Meidän poppoo tosin ei koko reittiä kiertänyt, vaan tyydyimme tallustamaan Reipin pätkän.

Museon aittojen välistä tarkkasilmäinen bongaa luontopolku kyltin. Mennääks mettään?

Metsään menevi.

Mukelo on innoissaan. Juoksee ja hyppii. Polku on koko matkan selkeää, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kurkistelemme kivien koloihin, onkohan täällä maahisen pesä?

Tuo kivi näyttää ihan hailta! Mikäs kukka se tässä kasvaa?

Polun varresta löytyy muutamia opastauluja reittiin ja kohteisiin liittyen.

Hirvisaaret.

Maasto on vaihtelevaa, mutta helppokulkuista. Tosin rattaat kannattaa vaihtaa kantoreppuun/liinaan/syliin niiden pienempien kulkijoiden kanssa.

Maisemissa riittää myös vaihtelevuutta. Ensin metsää, sitten järveä, välissä vähän ketoa ja sitten..

3. KÄRPÄNEN: Reipin rantasauna ja uimaranta. Jos kelit ovat kohdillaan ja varusteet kunnossa, voi museo- ja luontokierroksen jälkeen pulahtaa uimaan.
Tokihan uimarannalle voi myös ajella kierroksen jälkeenkin, tai tehdä vallan oman retkensä. 

Ainakin meidän käydessämme ranta oli varsin siistissä kunnossa. :)

Entäpä se 4. kärpänen? No sehän on Reippi eli Reipin tila, josta onkin ihan oma postauksensa.

Lyhyesti:

*Ilmaista tekemistä koko sakille.

*Kiva kesäkohde.

*Museo on avoinna kesäkuukausina to-su 12-16

*Osoite: Museotie 9, Pirkkala

* Museon sivut Pirkkalan kunnan kotisivuilla

Mobilia

Kylään autokylään!

Tiedättekö ne paikat joiden kohdalla todetaan aina että "tuonne mennään joskus!" No, meidän poppoon kohdalla Mobilia on ollut tällainen. 

Lopulta päätimme korjata asian ja teimme kesäisen reissun autokylään.

Mobiliaan on selkeät opasteet 12-tieltä alkaen, mutta jos meinaat ne missata, voit naviin kirjoittaa osoitehirviön: Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala.

Parkkitilaa löytyi sopivan runsaasti ja kävellessämme kohti museota vältimme uimarannan houkutukset ja lasten leikkipaikankin ohitse pääsimme kun lupasimme poiketa siinä autolle palatessa. ;)

Sisäänpääsymaksu 11€/aikuinen meinasi vähän hirvittää. Jos museossa on mukelomme mielestä ihan kakka-tyhmää, niin melkoinen hinta pikajuoksulla vedetystä kiukuttelu kierroksesta. (Alle 7-vuotias mukelomme pääsi ilmaiseksi sisälle.)

Martti!

Kierros museossa alkakoon!

Mukelon (ja vanhempienkin) huomio oli nopeasti napattu, sillä sisällä meitä tervehti ensimmäisenä Autot-elokuvan Martti! Hatun nosto touhumaa.comin värkkääjille.

Seuraavaksi tutkailimme teemanäyttelyn antimia. 18.12.16 asti on tarjolla Pakettiraketit-niminen näyttely, jossa kertoillaan ja esitellään pakettiautojen käyttöä sekä jakeluliikenteen historiaa 1900-luvun alusta nykypäivään asti. (Mobilian sivuilta löydät luonnollisesti ajankohtaiset tiedot näyttelyistä)

Loimaan munakeskuksen ja Sinebrychoffin kaarat.

Meidän aikuisten ihaillessa komeita museoautoja, alkoi mukeloa jo vähän turhauttaa. Miksei autoihin saa koskea? Miten niin ei saa kiivetä aidan yli. Tunsin kuinka tuskan hiki teki tällä äipällä tuloaan. MUTTA Mobiliassa on ihanasti ajateltu muksuja! Vain muutaman museoauton jälkeen meitä vastassa oli nykyaikainen Ooppeli. Ja mikä parasta, kyltissä kerrottiin että autoon saa mennä sisälle! Johan vaihtui mutruilu hymyksi! Mukelon touhutessa autossa me aikuiset viihdytimme itseämme viereisellä pisteellä, josta kuva alla. :D

"Tässä voit paukutella kuplamuovia!"

Kun Opelin jokainen nappi oli tutkittu, pääsimme jatkamaan matkaa. Jälleen vähän katseltavia autoja ja vastassa olikin seuraava "Tähän autoon saa mennä"-kyltti. Ja sinnehän sitten mentiin.
Mukelo viihtyi kuskin paikalla ja meikäläinen hyppäsi matkustajien penkille.

Volkswagen transporter tuli tutkittua tarkkaan!

Tällä kaavalla pääsimme kiertämään näppärästi koko museon, eikä isompia turhautumisia päässyt tapahtumaan kenekään puolelta. :)
Ja kyllähän meille aikuisillekin tarjottiin viihdykettä, vai miltä kuullostaisi matka 60-luvulle Kuplan kyydissä?

"Astu sisään kuplaan ja koe 60-luvun tunnelmaan"

Rallimuseo!

17.6.2016 avautui Mobiliassa Rallimuseo. Suomalaiset ovat tunnetusti rallikansaa, ja vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava että itsellä pörisijöiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, riitti täälläkin nähtävää ja koettavaa. 

Ralliautoja rivissä.

Rallimuseoon on kerätty melkoisen kattavasti autoja ja oheisesineitä vuosien varrelta. Pokaaleita, ajoasuja ja valokuvia...

Rallimuseosta löytyi myös ilmainen Ralli-"kolikkopeli" ja mukaville säkkituoleille pääsi pötköttelemään ja katselemaan Autot-piirrettyä.

Ja olihan siellä myös harvinaisen hieno simulaattori, jossa pääsi rallitunnelmaan ns. kuskin paikalta!

Simulaattori hiljensi Mukelon!

Ja vielä vähän muuta...

Kun Rallimuseo ja näyttelyt oli kierretty, olikin aika siirtyä ostoksille museokauppaan. Tarjolla oli jos vaikka jonkinmoista enemmän ja vähemmän teemaan liittyvää tavaraa. Mukelolle pikkuauto, meikäläiselle tiskirätti ja Ukkoselle T-paita. Tuliaiseksi vielä museon omakuvapostimerkki!
Aulasta löytyy myös kahvila, jonka tarjonnasta löytyy nälkaisemmille lounasta.

Museon pihamaalla on Rahtarit liikennepuisto, joka tarjoaa 4-12 vuotiaille mahdollisuuden kokeilla polkuautoilla oikeanlaista liikennekäyttäytymistä. Puistoon on lisämaksu 3€/15 minuuttia.
Liikennepuiston välittömässä läheisyydessä on pieni hiekkalaatikko jossa käyntimme aikaan olikin pikkuautoilla ajelijoita mukavasti. :)

Museon sisäänpääsyyn sisältyy myös erillisessä rakennuksessa oleva Mobilia Classics-näyttely, jossa lasiseinien takaa pääsee ihastelemaan, no, klassikoita. :D
Myös parakkikylän elämää pääsee ihmettelemään museon aukioloaikana, mutta tämän me jätimme väliin Mukelon jo selvästi väsyessä. Jos jollakin on alueesta kommentoitavaa/kerrottavaa, niin alle otan kokemuksia mielelläni vastaan!

Ja kuten luvattua, poikkesimme omalle autolle palatessa vielä viereisellä leikkikentällä keinumassa ja kiipeilemässä.

Täytyy sanoa, että Mobilia on kyllä paikka, johon varmasti palaamme vielä uudestaan!

LYHYESTI:

*Mobilisteille, rallikansalle, autofaneille, harrastajille, uteliaille.

*Paikassa saa varmasti kulumaan moooonta tuntia ja varsinkin kesällä kannattaa hyödyntää viereistä uimarantaa ja leikkipaikkaa. :)

*Aukioloajat: 

2.1.-31.5 joka päivä klo 10-16

1.6.-14.8 joka päivä klo 10-18

15.8.-18.12 joka päivä 10-16

*Osoite: Kustaa kolmannen tie 75, 36270 Kangasala

*Pääsymaksut (2016)

Aikuiset 11€

Lapset 7-17 7€ (Alle 7 vuotiaat ilmaiseksi)

Perhe 2+2 29€

*Kattavat kotisivut!

Strutsitila Syrjynen

Maisemaa parkkipaikalta: Kahvila ja lammashaka.

Ensimmäisen reissuni Syrjysille tein jo joskus 2000-luvun alkupuolella kummipoikani kanssa. Mainos valtatie 12 varrella sai mielenkiinnon heräämään, ja pitihän sitä käydä katsomassa ihmettä nimeltä strutsitarha.

Tuon reissun jälkeen onkin käyntejä kertynyt useampia. Ensin kummipojan kanssa, sitten kahdestaan Ukkosen kanssa ja nyt myöhemmin sitten Mukelon ollessa mukana.

Pikkuisen erilainen eläinpiha!

Strutsitila Syrjysen löytää osoitteesta Kirvuntie 76, Pälkäne. 

Heti autosta noustessa meitä saapuu tervehtimään pikkuinen lammas. Mää, se tervehtii ja seuraa meitä aidan vierustaa lähes kahvila-rakennukselle asti. Ankat kaakattavat uima-altaassaan ja Mukeloa ei meinaa saada eteenpäin.

Lopulta pienen houkuttelun jälkeen pääsemme kahvilaan saakka pääsymaksua maksamaan. 

Aikuset 3,50€, lapset 4-14 2€, alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. :)

Heti alkuun piti pysähtyä pupuja ihmettelmään!

Kun puput on ruokittu ja ihmetelty, päästään viimein asiaan. Portista sisään ja vastassamme onkin joukko kanoja. Oma katseeni hakeutuu jo strutsien suuntaan, mutta Mukelolla on kovasti asiaa kotkottajille. Ja sille kukolle, joka ilmestyy sisätiloista tilannetta tarkkailemaan.

Kukkuluuruu!

Kanojen jälkeen vuorossa ovat ne tilan innoittajat, eli strutsit. Varoitusnauha kertoo, että ihan lähelle ei saa, eikä kannata mennä. Tyydymmekin siis ihailemaan näitä tipusia nauhan ja aitojen takaa. Kovin kauaa ei Mukelo jaksa kuunnella tarinointiani strutseista, joten on aika jälleen jatkaa matkaa peremmälle. Ohitamme komeat "karvalehmät" eli highlandit. Mukelon mielestä niillä on hienot sarvet.

Siisti kuin sika pienenä?

Sitten onkin vuorossa piristävä yllätys: villisika. Tai no, emo lähinnä vetelee sikeitä, mutta meidän saapuessamme aitaukselle alkaa vilistys! Possuja! Näiden vallattomien raitapaitojen menoa on hauska seurata. Kamera vaan ei pysynyt mukana jutussa :D

Kuusipeurallekin kelpasi vihreät herkut!

Viimeisempänä, vaan ei vähäisempänä ovat kuusipeurat! Syrjysen tila on ainoa paikka, jossa olen päässyt syöttämään kuusipeuraa kädestä. Ja nyt pääsi myös mukelo. Tämä olikin jännenpi juttu!
Mainitaan nyt vielä sekin, että aivan kuusipeurojen aitauksen vieressä sijaitsee Suomen korkein kota! 

Tämän jälkeen onkin hyvä suunnata kahville, mutta ensin pitää ihailla lehmiä, traktoria ja niitä kanoja. (Taas!)

Pikkuisen erilainen kahvila!

Jos kierros eläinpihalla ei sovi suunnitelmiin, voi Syrjyselle poiketa myös "vain" kahville. 

Heti alussa mainitut lampaat, ankat ja puput ovat nähtävissä ilman sisäänpääsymaksua, joten mukeloidenkin viihtyvyys on taattu.

Ja myönnetään nyt heti, että alaotsikko hiukan ohjaa harhaan. Ei se kahvila niin erilainen ole, mutta sen tarjoamat tuotteet kyllä. Vai miltä kuullostaa strutsinlihapasteija? Tai kuusipeuravoileipä? Ja tuliaiseksi voit ostaa vaikkapa 'Strutsinpotku'-lannoitetta, tai strutsiöljyä.

Tokihan kahvilasta saa myös perinteisempiä tuotteita, kuten pillimehuja, kahvia ja munkkia.

Niin, ja jos muistaisi ottaa mukaan kylmälaukun *köh köh*, voisi kahvilasta ostaa myös tilan tuotteita: makkaroita, kananmunia, highlanderin lihaa...

Täytyy tähän loppuun vielä kehaista, että aina tilalla asioidessani olen saanut todella ystävällistä ja iloista palvelua! Niin nytkin.

Mehua, kahvia ja strutsinlihapiirakkaa!

LYHYESTI:

*Vähän erikoisempi kahvipaikka.

*Nopea koko perheen kesäkohde.

*Kirvuntie 76, 36600 Pälkäne

*Avoinna (2016) 21.5. - 14.8. 

Arkisin 10-18, lauantaisin 10-16 ja sunnuntaisin 11-18

*Pääsymaksu aikuiselta 3,50€, 4-14 vuotiaalta 2€, alle 4 vuotiaat ilmaiseksi

*Strutsitilan kotisivut 

*Löytyy myös Facebookista

Veturimuseo

Tsuku tsuku tsuut tsuut!

Meidän perheessä eletään aikaa, kun kaikki kulkuvälineet ovat Mukelon mielestä huippuja, eivätkä junat tietenkään tee poikkeusta! "Yllättäen" myös meikäläiselle ovat tulleet tutuksi niin Chuggington, kuin Tuomas Veturi ystävineen. Kun sähköpostiini päivänä eräänä kilahti Akaan matkailun uutiskirje ja sieltä löytyi mainos Veturimuseosta, päätin pistää paikan muistiin.
Sateisena ja tuulisena kesäkuun päivänä päätimmekin sitten lähteä paikan päälle ihmettelemään, että mitä tämmöinen museo sitten pitää sisällään!

Veturitalli.

 Kiskojen kolketta!

Ihan ensimmäisenä siis automme nokka kohti Toijalaa Akaata, tarkemmin Ryödintie 3:sta. Paikalle on myös opasteet, mutta kunnon mene-itte-tyyliin onnistuimme valitsemaan sokkeloisemman reitin.
Heti parkkipaikalle päästyämme kuulimmekin kiskojen kolketta! Eikä mikään ihme, sillä museo sijaitsee aivan Toijalan juna-aseman lähettyvillä. (Vink vink junalla matkustaville reissaajille, tai teemapäivää miettiville!)
Kun ensin oli ihmetelty liikkuvat junat, olikin aika siirtyä kohti museota...

 Vetureita, vetureita!

Tunnelmaan pääsee heti kättelyssä, sillä lipunmyynti sijaitsee vanhassa junanvaunussa. Tänne pääseminen vaatii sitten muutaman rappusen kipuamista, mutta jos rattaat raaskii jättää ostosten ajaksi pihalle, pääsee niillä muuten liikkumaan. Pääsymaksu (2016) oli aikuiselta 6€, lapselta 3€.
Ystävällinen lipunmyyjä kertoo pikaisen esittelyn paikasta, ja tämän jälkeen siirrymmekin sitten ratapihan kautta veturihalliin!
Hallissa päästään samoin tein itse asiaan, kun ovesta sisään astuessamme saamme tuijottaa kiskoautoa eli "lättähattua". Tutuksi tuli pian myös Moottoriveturi Valmet3 nro 2 eli "Motko".

"Motko"

Jokainen veturi oli varustettu info-lappusella, joten tämmöinen tumpelompikin junan tuijottaja sai näistä rautapedoista paljon irti. Vetureiden lisäksi löytyi hallista paljon kuvia ja museoihin kuuluvaan tapaan myös muuta näyttelyesineistöä.

"Jumbo"

Meikäläiseen ehdottomasti isoimman vaikutuksen teki tavarajunaveturi Tv1 nro 933 eli tuttujen kesken "Jumbo". Tämän rautahevon rinnalla jopa tuo lähes 2m Ukkonen oli hyyyyvin pieni. ;)
Jumboa ihmetellessämme saimme seuraa paikalla olevista talkootyöläisistä, joilla riitti tietoa ja juttua yli info-lappujen. Mielenkiintoista!

Lopulta oli aika siirtyä vielä ihmettelemään lipunmyynnissä myytävänä olevia kannatustuotteita. Mukaan tarttuikin pari postikorttia, jotka meillä talletetaan Mukelolle muistoihin.

Parasta museossa: Leikkijunarata. :D

LYHYESTI:

*Isoille ja pienille veturisteille, sekä niillekin jotka eivät mitään rautahevoista ymmärrä.
*Ryödintie 3, Toijala/Akaa
*Avoinna 1.6.-31.8. (2016) päivittäin kello 10-16
*Pääsyliput: Aikuiset 6€, lapset 3€
*Veturimuseon kotisivut (Museo löytyy myös Facebookista)
*Museon sivuilla tietoa kalustosta.

;)

Unelmatupa

Unelmatupa kesäkuun sateessa.

Aivan Ylöjärven kirkon kupeessa, oikeastaan sen parkkipaikan laidalla, on pieni mökki. Mökin terassin päällä kyltti ja kyltissä teksti: Unelmatupa.
Tupa on Ylöjärven seurakunnan vapaaehtoisten ylläpitämä lähetystyön kahvila ja lahjasoppi, joka toimii täysin lahjoitusten ja talkootyön varassa.
Yhteyttä seurakuntaan ei kannata pelästyä. Käännytystyötä ei täällä harrastettu. :)

Sateisena ja tuulisena kesäkuun päivänä tämä oli oikein passeli kohde pienelle piipahdukselle.
Luiska varmistaa sen, että pyörätuolilla (ja rattailla) pääsee sisälle.

Maistuisko sullekin?

Ystävällinen henkilökunta on meidän poppoota vastassa ja nopean pohdinnan jälkeen Mukelo ilmoittaa haluavansa "suklaarullaa", samaan valintaan päätyy äiti. Ukkonen haluaa mieluummin raparperipiirakkaa. Niin, ja isot kahvit tietty! Ja Mukelolle limpparia.
Unelmatorttu oli herkullista! Niin herkullista, että Mukelo meinaa syödä meikäläisenkin annoksen. :D

Lahjasoppea.

Kahvittelun jälkeen Mukelo bongaa lahjasopen! Leluja? Siirrymme katselemaan valikoimaa: Villasukkia, mattoja, postikortteja, pöytäliinan painoja, pehmoisia kisuja... ja KALA! Tämän jälkeen ei tarvinnut enää miettiä, mitä ostaisimme. Mukelomme kaappaa kalan tiukasti kainaloon. Löydämme vielä tuliaiset kotona odottaville karvakorville ja tämän jälkeen onkin taas aika suunnistaa tuuleen ja tuiskuun.

Tuliaiset karvakorville!

LYHYESTI:

*Piipahdukseen passeli.
*Autolla pääsee aivan viereen.
*Kirkkotanhuantie 1, 33470 Ylöjärvi
*Avoinna arkisin kello 11-16 ja lauantaisin kello 11-15
* Unelmatupa Facebookissa

 

Kiviniityn kotieläinpuisto

Sirpa-strutsi tuli tervehtimään!

Eläimiä ja aktiviteetteja!

Kiviniityn kotieläinpiha tarjoaa ihmeteltävää kaikille vauvasta vaariin, sinkusta suurempaankin ryhmään. Jos etsit retkikohdetta "jossa viihtyvät kaikki", tämä voisi olla valintasi.


Allekirjoittaneen ensimmäinen kontakti Kiviniittyyn tapahtui jo jokusia vuosia sitten, kun toimin apukätenä perhepäivähoitajille heidän reissullaan. Sittemmin olen muutamia kertoja kohteessa vieraillut ja Mukelokin mukana toista kertaa.

Kiviniityn kotieläinpuisto sijaitsee vain kivenheiton (heh heh!) päässä valtatie 11:sta, Mouhijärvellä Sastamalassa. Paikalle on opasteet isolta tieltä, mutta varmuuden vuoksi voit näpytellä navigaattoriin osoitteen Iirolantie 108.

Parkkipaikka on aivan kohteen välittömässä läheisyydessä joten tavaroiden mukana roudaamisen voi välttää, mutta lipunmyynnin vierestä voit myös lainata käyttöösi kärryt joissa eväät ja vaihtovaatteet kulkevat mukana.

Pupun lepohetki.

Sisäänpääsy (2016) on aikuiselta 10€, lapselta 9€ ja alle 90cm pitkät lapset ilmaiseksi.
Pääsylippuna toimii lipunmyynnistä saatava tarra, joka kannattaa oikeasti kiinnittää kunnolla! Meillä ukkonen onnistui hukkaamaan omansa hyvin pian...

Puisto sijaitsee noin 5 hehtaarin alueella ja eläinkierroksen pituus on kokonaisuudessaan lähes kilometrin.
Reitin pituutta ei tosin edes huomaa, kun ihmeteltävää riittää.

Kävelyreitti on päällystetty kivituhkalla ja mukavasti lastenrattaiden kanssa kuljettavissa. Uskoisin että myös pyörätuolilla pääsee suhteellisen sujuvasti aluetta kiertämään. :)
WC-tiloihin ja uudelle kahvilan terassille on rakennettu luiskat.

 

 

 

Eläimellistä menoa!

Mukelon suosikit: Pässit Jesse ja Jehu!

Puistossa on yli 30 eri eläinlajia nähtävillä. Puiston sisäänkäynnin läheisyydessä meitä tervehtivät vuohet. Nämä ketterät kaverit tulevat aivan aidan viereen kerjäämään herkkuja ja rapsutuksia.
Muutama aitaus eteenpäin ja tämä äiti joutuu raapimaan päätään "mikä tuo on?"-kysymyksen edessä.
Vastaus löytyy onneksi pian kyltistä, jossa kerrotaan tämän aitauksen asukkaiden olevan guanakoita, kamelieläimiä Etelä-Amerikan länsiosien vuoristoista.
Kierros jatkuu ja pääsemme tervehtimään pupuja, poneja, vasikoita ja lampaita!
Kiviniityn eläimistä suurinta osaa pääsee oikeasti rapsuttelemaan ja ihmettelemään, toki eläinten ehdoilla!
Mukelon suuriksi suosikeiksi osoittautuivat tälläkin kertaa kuvassa näkyvät lampaat. Niille kannettiin ruohoa ja herkuiksi voikukan lehtiä. Sillä välin äippä ehti käydä tervehtimässä strutseja.
Villisika, villasika, sika. Poro, peura, lehmä. Kukko, kana, kalkkuna. Ihmeteltävää siis piisaa!

Polkuautorata-Aikuisetkin saavat ajaa!

Aktiviteetteja!

Kun eläinten tuijottelu alkaa riittää, voikin siirtyä touhuamaan.
Tähän tarkoitukseen alueelta löytyy mm. kaksi pomppulinnaa, joista toinen on tarkoitettu alle 5 vuotiaille pomppijoille. :)
Ajan saa kulumaan myös trampoliineillä, polkuautoradalla, hiekkalaatikolla tai keinussa. Meidän mukelo viihtyi komeasti sähköauton selässä.
Päivittäin on tarjolla myös sisäänpääsyyn sisältyvä peräkärryajelu kello 12 ja 14.
3€:n lisämaksua vastaan pääsevät lapset ponitalutukseen kello 13.
Jos ei ihan iso hoppu ole, niin iltapäivästä alue yleensä hiukan hiljenee ja aktiviteeteissäkin on tällöin paremmin tilaa.

Peräkärryajelulla.

Syömään!

Varsinaista ravintolaa/ruokapaikkaa ei alueelta löydy, joten omat eväät kannattaa pakata matkaan. Evästelyyn alueella on hyvät puitteet! Aluleelta löytyy useampikin grillikatos, joista puugrillin (ja puiden ;) ) lisäksi löytyy muurikka, kahvinkeitin ja mikro! Myös juomavettä on saatavilla!

Grillikatos.

Puistossa on myös kesäkahvila, jonka valikoimasta löytyi vieraillessamme mm. pullia, jätksiä, pillimehuja ja tietysti sitä kahvia. Myymäläpuolella on pehmoleluja, matkamuistoja ja vaihteleva valikoima paikallisten tilojen tuotteita.
Kahvilan yhteydessä on wc:t, Inva-wc sekä lastenhoitohuone.

Kahvila kutsuu taukoilemaan!

 Koiraparkki!

Kotieläinpuiston alueelle ei voi tuoda omaa koiraa. Puistossa on asiakkaiden koiria varten kaksi katettua koiratarhaa, joissa on vesikupit. Kesällä koiraa ei saa jättää autoon edes lyhyeksi ajaksi. Koiraparkki sijaitsee lipunmyynnin vieressä. Koiraparkki on veloitukseton.

 

LYHYESTI:

*Passeli perheen päiväretkeen.
*Omat eväät mukaan.
*Koirille löytyy oma koiraparkki!
*Kiviniityn kotieläinpuisto: Iirolantie 108, 38460 Sastamala
*Aukioloajat: 
15.5 – 15.8 (2016) joka päivä klo 10-18
16.8 – 31.8 vain lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-18.
* http://www.kiviniitty.fi/ (Kiviniityltä löytyy myös Facebook-sivut)

Meccala-possu ottaa rennosti.