Kivikeskujärvi

Kivikeskujärven maisemissa.

Perhosia, muurahaisia, sammakoita...

Kivikeskujärvi on kohde, joka on kummitellut omalla kartallani jo vuosia. Joskus lähelle on vain pitkä matka.
Nyt toukokuisen vapaapäivänä päätimme aivan extemporee lähteä tarkistamaan tämän kohteen.

Kyltti parkkiksella. Ajo omalla vastuulla.

Paikalle pääsee Koukkujärventieltä. Isompia opastekylttejä ei tienvarresta löydy, mutta tarkkasilmäinen saattaa huomata (kaatopaikan suunnasta tullessa vasemmalla) pienen metsäautotien ja sen jälkeen pienen parkkipaikan. (Matkaa noin kilometri Kankaantaan kisan majan jälkeen.)
Ajo parkkiin omalla vastuulla!
Meidän poppoo päätyi parkkeeraamaan siististi tien sivuun.
Järvelle pääsee kahta reittiä. Metsäautotietä tai polkua pitkin. SeKotKo suuntasi järvelle metsätietä pitkin ja palasi polun kautta.

Kohti seikkauluja!

Metsätie on helppokulkuista, kuten arvata saattaa. Ihan perille rantaan ei sentään näin helpolla pääse, mutta pitemmän pätkän kuitenkin. Täällä oli kuivaa ;)
Metsätie saattaa kuullosta tylsältä, mutta kun piti silmänsä auki, ihmeteltävää piisasi!

Kangasperhosia riitti näin keväällä!

Sammakonkutua piisasi! Myöhemmin myös niitä sammakoita...

Jos valitsee lähestymisreitiksi parkkipaikalta lähtevän polun, päätyy suoraan tulistelupaikalle. Jos taas hipsii tien kautta, eikä halua kiertää koko järveä, kannattaa rannassa kulkea polkua oikealle.
Me kun oltiin lähdetty seikkailemaan, suuntasimme vasemmalle.

Mutaa, sammakoita, lintuja ja se kivi keskellä järveä!

Kuten jo yllä todettu, päätimme kiertää koko järven. Selkeä polku lähti johdattamaan meitä, mutta hyvin pian selvisi reissun teema: Mutaa ja sammakoita. :D
Kyllähän sitä järki sanoo, että kun soisessa ympäristössä liikutaan, voisi kumisaappaat olla pop. No, koskas sitä järkeä on ehditty kuuntelemaan, ja toisaalta tässä kohtaa reissua ei takaisinkaan viitsitty kääntyä. Onneksi oli lämmintä!

Sorsia näkyvissä!

Heti pian järvelle päästyämme näimme sorsapariskunnan. Päättivät kyllä siirtyä väljemmille vesille meidän lähestyessä. Corppu koiramme ei millään meinannut ymmärtää, että sorsista ei nyt leikkikaveriksi ole.

Sammakostakaan ei kaveriksi koiralle ollut!

Koska Corppu omaa ikuisen optimistin luonteen, pettymys sorsista karisi pian, sillä bongattuna oli jo uusi potentiaalinen leikkitoveri: sammakko! Allekirjoittaneella tosin meni hetki tajuta, että mikä siellä niin kovasti koiraa kiinnostaa. Kuvan sammakko oli siis reissumme ensimmäinen, vaan ei todellakaan viimeinen! :D

Jatkaessamme matkaa mutakoita väistellen, laskeutui järvelle ihailtavaksemme vielä neljä joutsentakin <3

Tauon paikka!

Kivikeskua kiertävälle polulle on merkattu kaksi virallista tulipaikkaa. Epävirallisia löytyi järveä kiertäessä muutama lisää. Siistejä olivat nekin, ja yhdellä sellaisella pidimme pienen juomatauon maisemia ihaillen.

Kaikkein mutaisimmissa paikoissa oli sylikyyti mukelolle paras vaihtoehto...

Koska polku kulkee ihan todella rannassa, sai järvimaisemaa ihailla "koko rahan edestä!"
Lokit olivat aloittaneet pesintäpuuhat järven kivillä, ja taisipa siellä telkkäpariskuntakin laineilla liplatella.

Maisemaa vähän toiselta puolelta.. Ja se kivi!

Ei nyt ihan keskellä järveä, mutta siinä paikkeilla kuitenkin, sijaitsee iso kivi. Tämän kiven bongailu vähän joka kulmasta osoittautui hauskaksi puuhaksi meidän poppoolle. (Joo, hulluilla on halvat huvit ja silleen....)

Toisen taukopaikan puuvarantoja.

Taisin jo ylempänä mainita, että epävirallisia taukopaikkoja oli järven ympärille syntynyt, mutta löytyypä kohteesta kaksi virallistakin.
Yllä olevassa kuvassa näkyvä oli meille ensimmäinen. Paikka oli varsin siisti ja puitakin oli saatavilla.
Päätimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa ja pitää evästaukomme siellä seuraavassa. Taukopaikkojen välinen matka on noin 400metriä.

Lähempi tai kauempi. Riippuu suunnasta.

Saavuimme toiselle taukopaikalle. Tämä on se paikka, johon parkkipaikalta tuleva polku johtaa. Täälläkin oli siistiä ja puita tarjolla, mutta selkeästi suositumpihan tämä on. Halutessaan voi siis vain poiketa täällä grillaamassa ja nauttia kevyemmän luontoannoksen.

Anna emäntä evästä!

Pikku kivikesku ja pyllymäkeä!

Evästelyn jälkeen suuntasimme kohti autoa. Päätimme palata tien sijasta polkua pitkin.
Hetken saimme polun alkua haeskella, mutta sopivasti seikkailtuamme löysimme sen kuitenkin.
Polku laskeutuikin yllättävän jyrkästi kohti Pikku kivikeskujärveä, ja silleenhän siinä kävi että allekirjoittanut laski osan matkaa pyllymäkeä. :D

Corppu ja Pikku kivikesku. Tässä kohtaa oli kuvaaja vielä pystyssä.

Jos polku oli itse Kivikeskua kiertäessä mutainen ja kostea, niin tämä pätkä oli todella märkää!
Tässä kohtaa matkaa tosin ainakin allekirjoittaneen tossut olivat siinä kunnossa, että pieni lisäkosteus ei enää haitannut, vaan saattoi keskittyä maisemien ihailuun.

Pikku kivikeskua.

Osan matkaa polku on merkattu puihin sinisellä maalilla ja polku on selkeää. Vaan kun jouduimme isoimpia lätäköitä mukelon vuoksi väistelemään, meinasimme kerran jos toisenkin hukata polun. Ei siinä, kunhan suunta on oikea ei täällä eksymään pääse. Mutta onhan se nyt kivempi polkuja tallata kun ryteikössä ryskiä.
Autolle takaisin päästyämme olimme enemmän ja vähemmän mutavarpaisia, mutta tyytyväisiä. Kannatti taas seikkailla!

Luonnon omaa taidetta.

Lyhyesti:

*Kiva parin tunnin patikka, mikäli kietää koko järven ja pystähtyy evästelemään.
*Tulipaikat siistit (ainakin käydessämme paikalla)
*Ota huomioon soinen ja kostea ympäristö! Polut paikoiteillen todella mutaisia ja märkiä!

Ritajärven luonnonsuojelualue

Komea portti houkutteli tulijoita.

Kun maaliskuinen aurinko pilkottaa taivaalla ja keli on ihan pikkasen pakkasen puolella, herää meidän poppoossa halu lähteä luontoon. Ja jos tämmöinen päivä vielä sattuu olemaan sunnuntai, ei tartte enää kuin miettiä että minne sitä menisi.
Olemme jokusia kertoja ajaneet ohitse kylteisetä, jotka opastavat Hornion ja Ritajärven suuntaan. Nyt päätimme käydä katsomassa, mitä opasteiden päästä löytyy...

Reippahasti käypi askeleet...

Eväät reppuun ja auton nokka kohti osoitetta Ritajärventie 358, Sastamala.
Ensin isoa tietä, sitten vähän pienempää ja vielä vähän pienempää..
Ja lopulta perillä.
Rehellisesti täytyy tunnustaa, että nähdessäni komean portin ja autojen täyttämän parkkipaikan, olin todella yllättynyt. Mielikuvissani tämä "perämettäläinen" oli tyypillinen unohdettu luontopolku, jossa talvella liikkuisi vain pilkkijät ja me. :D
Kuinka väärässä siis olinkaan, ja hyvä niin!

Valkeajärvi oli tänään nimensä mukainen...

Aurinkoinen sunnuntai oli houkutellut paikalle paljon kulkijoita, ja ilahduttavan paljon lapsiperheitä. Toki loppuvalla talvilomallakin saattoi olla vaikutusta.
Automäärästä huolimatta porukka aika kivasti "katosi" reitin varrelle ja oikeastaan vain nuotiopaikoilla törmäsimme lähemmin kehenkään.

"Kulissit" kunnossa!

Koska jätimme automme Ritajärventien parkkiin, oli meillä portin jälkeen vastassa alamäkeä ja reitin ensimmäinen osuus, joka päätyy Valkeajärven rantaan. Lumipeitteessä järvi oli todella nimensä mukainen. Pari pilkkijää ja muutama kävelijä näkyi jäällä, mutta me päätimme pysyä perinteisemmällä reitillä. Suuntasimme siis kulkumme parkkikselta katsottuna vasemmalle.

Ja taas täytyy hiukan kehaista! Täällä todella on "kulissit kunnossa"!
Hankalampien paikkojen yli oli rakennettu yllä olevassa kuvassakin näkyviä siltoja. Niitä pitkin olikin mukava käpytellä, paitsi Corppu-koiran mielestä. Hän olisi paaaaljon mieluummin kiertänyt moiset hökötykset.

Kovin pitkälti ei tarvitse reittiä kävellä kun ensimmäinen nuotiopaikka tulee esiin. Tähän olikin sekä mennessä että tullessa parkkeerannut vähän pienempien lasten perheet. Eli vinkki vinkki!

Kannas.

Kovin montaa sataa metriä ei tarvinnut tästä jatkaa, kun edessämme tuoksui ja näkyi Kannas-laavu.
Laavulla oli paljon polttopuita, se oli siisti ja löytyipä palveluista myös puucee.

Hiukan kannaksen jälkeen koukkasimme jälleen vasemmalle ja otimme suunnaksi Ylisen Ritajärven. Tässä kohtaa väki selvästi väheni ja ylhäisessä yksinäisyydessä saimme taivaltaa.

Opasteetkin olivat selkeät ja hyvässä kunnossa!

Päästyämme rantaan, mukelo viihdytti itseään pitkän tovin komeilla lohkareilla. Löytyipä sieltä kuulemma valtaistuinkin!
Lohkareilta otimme suunnan oikealle, sillä tällä kertaa ei tarkoituksemme ollut tehdä kovin pitkää lenkkiä. Eväitähän tänne oltiin tultu syömään. :P

Reittimerkistö oli näkyvää.

Iso plussa vielä hyvin merkityistä reiteistä! Mukelo on kunnostautunut merkkien löytäjäksi, mutta täällä tehtävä oli melko vähäistä, sillä merkit olivat selkeät ja näkyivät kauas. Ei siis pelkoa eksymisestä. :D

Ai tästäkö me mennään?

Palaillessamme pikkuhiljaa kohti autoa, näimme vilauksen myös Alinen Ritajärvestä. Reittiä olisi halutessaan päässyt helposti jatkamaan senkin ympäri, mutta päätimme jättää tämän kierroksen toiseen, vähän jäättömämpään kertaan.
Suloinen savun tuoksu houkutteli meitä lähemmäs jo ylempänä mainittua Kannaksen laavua, mutta matkalle osuikin tarkoituksiimme sopiva rauhallinen kivi jäätikön laidalla. Näin se reissun kohokohta, evästauko, tuli hoidettua. Sitten vielä viimeiset askeleet takaisin autolle. Reittivalinnastamme johtuen "jouduimme" palaamaan jo tutuksi tullutta reittiä pitkin, mutta järveä ja luontoa ihastellessa tämä ei kyllä haitannut!


Täytyypi tunnustaa, että Ritajärven luonnonsuojelualue oli harvinaisen mukava yllätys kaikkinensa!
Todellakin tulemme vielä takaisin, joskin vähän vähemmän jäiseen aikaan!

Aluleen kartta.

LYHYESTI:

*Päiväretkeilyyn oikein passeli. Raittivalinnoilla pystyy helposti vaikuttamaan reissun laatuun ja rankkuuteen.
*Hyvin hoidettu!
*Osoite parkkipaikalle: Ritajärventie 358, Sastamala
*Ritajärvi Sastamalan seudun sivuilla
*Ritajärven Facebook-sivut

Elonkierto

Tervetuloa Elonkiertoon!

Elonkiertoa kiertämässä!

Kaunis kesäpäivä houkuttelee pienelle reissulle, vaan minne me mentäis tänään? Tästä se ajatus sitten lähti ja päädyimme pitkään mielessä kutkutelleeseen Elonkiertoon. Jaa että mikä se semmoinen on?

"Elonkierto on Luonnonvarakeskuksen esittelypuisto, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Elonkierrossa voi oppia, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä ja miten tutkimus siirtyy käytäntöön." kerrotaan Luonnonvarakeskuksen sivuilla.

Opasteet opastavat meidät perille saakka ja lampaat laiduntavat parkkipaikan läheisyydessä. Vaikuttaa lupaavalta!

Kierros aloitetaan tietysti karttaa vilkuilemalla. ( Ja ihan näin jälkiviisaan vinkki että tuosta laatikosta löytyy sitten mukaan otettavia karttoja. ;) )

Portista sisään ja tietoa alkaa tulvimaan: Yrttejä, humalaa, pellavaa.. Jokainen kasvi ja kohde on merkattu kyltillä, joten mukana olevaa Mumppaa (Mukelon mummu) ei tarvitse koko aikaa vaivata kysymyksillä.

Ruiskukkia ruispellossa.

Kesäinen aurinko lämmittää ja ilma tuoksuukin täällä ihan kesälle. Mukelo istutetaan ruispellon laitaan, siis semmoisen vanhanaikaisen ruispellon, jossa vielä ruiskukat kukkivat. Mukana oleva Mumppa fiilistelee ja ilmoittaa että täällä tulee ihan lapsuus mieleen.

Vehnää melkosen monessa muodossa!

Kierros jatkuu ja ihmeteltävää riittää. Tälle kaupunkilaismöllykälle tulvii uutta tietoa ihan tuutin täydeltä. Tiesittekö, että vehnää on vaikka kuinka montaa eri lajia? No, en minä ainakaan... Vehnä kun vehnä. :D

Taukopaikka.

Elonkierron pituudeksi ilmoitettu n. 2kilometriä. Maasto on helppokulkuista ja ainakin tukevammilla rattailla varmasti kierrettävissä. Reitin varrelle on ripoteltu penkkejä ja tuoleja, joten jalkojen väsyessä voi istahtaa ihailemaan maisemia ja vaikkapa haukkaamaan vähän evästä!

Keltasinappi ja nokkosperhonen.

Koska puistossa on tarjolla monenmoista kasvia ja kukkaa, siellä tuntui viihtyvän myös luonnon pienempi väki. Perhosia ja leppäkerttuja tuli kierrolla bongattua useampia.

Lemmuset laitumella.

Mukeloa ainainen kasvien ja kylttien tuijottelu alkoi välillä selvästi jo vähän kyllästyttää, mutta sitten jostain kuului kutsuva "muuuu". Lehmiä? No kyllä! Ja tovin päässä vuohia!

Maisemaa labyrintistä.

Kun lehmät, vuohet ja vihannekset on katsastettu, ilmestyy eteemme hamppupelto. Eikun hei! Siellähän on labyrintti! Mukelo sukeltaa polulle, ja katoaa pian mutkan taakse. Onneksi huomattavasti pidempää Ukkosta on helpompi seurata. ;)

Kierros alkaa olla lopuillaan, vaan ei suinkaan loppu. Edessämme kohoaa komean kokoinen punainen rakennus, jonka seinässä lukee Elonkierron makasiini. Kahvitauko! 

Kahvilaa ylläpitää paikallinen 4H-yhdistys, joten mielellään sitä nappaa vielä munkin kahvin kaveriksi. HUOM! Kahvilalla on eri aukioloajat kuin puistolla muutoin. Täältä voi tarkistella kahvilan aukioloa!

Väliaika! Kahvia ja pullaa...

Jos ei koko kierrosta halua kiertää, mutta virvoketta tekisi mieli, pääsee makasiinille myös suorempaa reittiä parkkipaikalta. Makasiinin vierestä löytyy myös WC:t, jotka huussimaisesta ulkonäöstään huolimatta sisältävät nykyaikaiset mukavuudet. ;) Pottaa ei tosin pytyn vierestä löytynyt.

Hevoset tulivat tervehtimään meitä.

Kun kahvit ja limut on nautittu, sekä heinäpaalien seassa makasiinissa hypitty, voikin siirtyä kiertämään kierron loppuun.

Hevoset hölkkäävät tervehtimään meitä ja poseeravat kameralle komeasti. Mukeloa kuitenkin kiinnostaa hevosia enemmän niiden laitumen vierestä löytyvät traktorit ja työkoneiden osat. 

Vielä pikkuisen possujen rapsuttellua ja sitten alkaakin jo tuttu parkkipaikka häämöttää.

Vaan vielä täytyy käydä tervehtimässä lampaat, ennen kuin voimme heipatella Elonkierron... 

...Tältä kertaa! 

Kuka on se porukan mustalammas?

P.S. Elonkierrolle ovat myös koirat tervetulleita! :)

Lyhyesti:

*Ilmainen kohde ihan kaikille vauvasta vaariin!

*Koirat tervetulleita!

*Paikalla voi poiketa useammankin kerran, sillä luonto luonnollisesti muuttuu kesän aikana.
*Kierrolla myös tapahtumia ja teemapäiviä.

*Avoinna kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin joka päivä kello 06-23!

*Ojaisten tie 44, 31600 Jokioinen

*Kotisivut (Elonkierto löytyy myös Facebookista)

Reipin tila

Ilmaista iloa Reipissä. 

Kuten jo aiemmassa bloggauksessa vihjailin, on Reipin alueella vielä yksi kohde kierrettävänä: Reipin tila. Tila jakaa parkkipaikan yhdessä Reipin museon kanssa (katso edellinen postaus), ja nämä kaksi kohdetta sijaitsevatkin aivan ritirinnan, joten reippaasti vain tutustumaan molempiin.
Reipin tilan osoite on Museotie 6, Pirkkala.

Kesäisen kaunis tapa estää autoliikenne.

Jo parkkipaikan tuntumassa meitä vastassa on tilan suomenhevoset. Ne ovat selvästi tottuneet ihmettelijöihin, sillä ne hölkkäävät meitä tervehtimään ja tämän jälkeen jatkavat omia touhujaan.
Maalaistunnelmaan pääseekin jo ennen pihaa. Maitotonkkia, kukkasia.. Näitä ehtii tämä äippä hetken ihailla, kunnes Mukelo jo bongaa ponit!

Kesäistä...

Kun ponien pupellusta on hetki katseltu, siirrytään taas hiukan peremmälle.
Meitä vastaan taapertaa kanalasta karannut tipu, mutta henkilökunta osaa kertoa että tipu löytää kyllä tiensä takaisin, kunhan vaan malttaa. :D

Nonparelli-possu.

Nonparelli possu tervehtii meitä röhkäisyllä ja ottaa tyytyväisenä rapsutukset vastaan. Tämän jälkeen se käy possumaiseen tapaan röhnöttelemään ja meidän on aika käydä vilkaisemassa ne muut kanat ja tipuset. Yksi, kaksi, kolme, aika monta, tuumaa Mukelo.

Reipin tilalla eläimet ovat, ainakin meidän käydessämme, sopivan uteliaita. Tämä lehmä-neito lipaisee kättäni karkealla kielellään ja Mukelosta se on hauskaa.
Lehmien naapurista löytyy vielä pupuja, mutta ne ottavat kuumalla kelillä rennosti, eivätkä jaksa poseerata vieraille.

Piha on äkkiä ihmetelty, mutta vielä on aikaa kupposelle kahvia.
Reipin tila toimii täysin omin voimin, ja osa kuluista katetaan lahjoituksin ja kahvilan tuotolla.
Pannukahvia, voisilmäpullaa ja Mukelolle limppari. Kolikko kilahtaa myös avustuspossuun.

Arvatkaas mikä oli hitti?

Vielä ennen lähtöä pitää tehdä vähän hiekkakakkuja. Mukelon keskittyessä kaivurihommiin, me aikuiset ihmettelemme tilan lammaskaksikkoa, joka aina välillä kuljeskelee tilalla vapaana. :)

Lyhyesti:

*Ilmainen.

*Kahvilla voit tukea toimintaa.

*Nopea stoppi, joten perheen pienimmätkin varmasti jaksavat tämän pihan kiertää.

*Osoite: Muesotie 6, 33980 Pirkkala

*Avoinna kesällä la-su 12-16.

*Reippi Facebookissa, Reipin kotisivut

Reipin museo ja Pirkkalankylän kulttuuripolku

Historiaa ja reippailua Reipissä.

Viikonloppu, eikä mitään tekemistä? Piipahdus Pirkkalassa piristää!
Suuntasimme kulkumme tällä kertaa kohti Reippiä. Reipissä saa oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai kolme, tai neljä.. Mutta siitä lisää tuonnenpana.

Reipin museolle on kyllä opasteet Anian rantatieltä, mutta silti jouduimme painamaan tiukkaan jarrua jottemme olisi pyyhältäneet risteyksen ohitse. Osoitehan museolle on Museotie 9, Pirkkala.

Auto parkkiin ja hommiin. Matkalla museolle pääsemme ensin ihastelemaan laitumella poseeraavat hevoset. Mukelon innostus alkaa nousta.

1. Kärpänen: Museo

Hevosten vierestä löytyy museon ensimmäinen kohde, Valkilan paja. Pajasta löytyy paljon ihmeteltävää hevosenkengistä rautanauloihin ja nahkapalkeista alasimeen. Pajan toiminnasta on kerrottu paikalla olevissa opaslapuissa kattavasti. :)

Työkalutkin ovat jykevää tekoa.

Kun pajaa on ihmetelty Mukelon kyllästymiseen asti, on aika siirtyä aitta-alueelle. 

Vanha tuulimylly pyörii hitaasti tuulessa ja museon opas tervehtii iloisesti. Mistäs sitä oikein aloittaisi?

Opas vinkkaa, että Kalustevajasta pihan perältä löytyy tarktoreita ja työkoneita. Sinne siis! Koska museolla on saapuessamme aika rauhallista, saamme oppaan matkaamme. Tämähän passaa! Monet mööpelit saavat ihan uutta "hehkua" oppaan selittäessä niistä tarkemmin.

No, traktorin meikäläinenkin tunnistaa ja komean palokärrynkin!

"Tällä punnitaan!" Tiesi mukelokin.

Kun vaja on ihmetelty, pääsemme tutustumaan museon muuhunkin tarjontaan.

Punainen Kyöstin aitta on seuraavana ohjelmassa. Aitan alakerrassa pääsee katsastamaan suutarin välineitä. Mukelolle esiteltiin myös vanhan ajan pyykkikone, eli pyykkilauta. Myös muuta vaatehuollon tarpeistoa on nähtävillä.

Yläkerrassa voi leikkiä prinsessa Ruususta, mutta älkää nyt oikeasti tökkäiskö sormeanne värttinään!

Tuohityöt ovat aina kiehtoneet allekirjoittanutta, ja niitä pääsi täällä ihastelemaan! On sitä joskus osattu!

Kyöstin aitan tuohikontteja.

Aitan yläkerrassa alkaa tulla lämmin, ja siirrymmekin hetkeksi pihalle vilvoittelemaan. Mutta vain hetkeksi, sillä vielä on yksi rakennus kierrettävänä: Sikojärven aitta.

"Varokaa päätänne" opas muistuttaa. Mukelo livahtaa aittaan sujuvasti, mutta meikäläisenkin tappijaloilla on pakko kumartaa. :D

Sikojärven aittaan on koottu maaseudun elinkeinoihin ja kodinhoitoon liittyvää esineistöä.

Lättypannu, kauha, kalaverkko.. Mukelokin tunnistaa näitä esineitä. :)

Kahvimylly.

Sikojärven aitan yläkertaan on koottu koulunkäyntiin liittyvää esineistöä. Karttapallo on kiinnostava ja komeat penkkirivistöt paljastuvat kiertokoulupulpeteiksi. Mukelosta ei taida vielä kouluun olla, ei meinaa malttaa pysyä paikoillaan. ;)

Tähän onkin hyvä päätää museokierros!

<3

2. Kärpänen: Kultturipolku/luontopolku

Kun museossa on tankattu historiaa, voi pieni pään tuulettaminen tehdä hyvää. 

Pirkkalan kunta ylläpitää Pirkkalankylän kulttuurireitti-nimistä kierrosta, jonka alkupiste sijaitsee museon parkkipaikalla. Kierroksella pääset tutustumaan entisen Pirkkalankylän maisemiin ja kulttuurikohteisiin. 

Tästä linkistä löydät kartan ja oppaan reitille. :)

Meidän poppoo tosin ei koko reittiä kiertänyt, vaan tyydyimme tallustamaan Reipin pätkän.

Museon aittojen välistä tarkkasilmäinen bongaa luontopolku kyltin. Mennääks mettään?

Metsään menevi.

Mukelo on innoissaan. Juoksee ja hyppii. Polku on koko matkan selkeää, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kurkistelemme kivien koloihin, onkohan täällä maahisen pesä?

Tuo kivi näyttää ihan hailta! Mikäs kukka se tässä kasvaa?

Polun varresta löytyy muutamia opastauluja reittiin ja kohteisiin liittyen.

Hirvisaaret.

Maasto on vaihtelevaa, mutta helppokulkuista. Tosin rattaat kannattaa vaihtaa kantoreppuun/liinaan/syliin niiden pienempien kulkijoiden kanssa.

Maisemissa riittää myös vaihtelevuutta. Ensin metsää, sitten järveä, välissä vähän ketoa ja sitten..

3. KÄRPÄNEN: Reipin rantasauna ja uimaranta. Jos kelit ovat kohdillaan ja varusteet kunnossa, voi museo- ja luontokierroksen jälkeen pulahtaa uimaan.
Tokihan uimarannalle voi myös ajella kierroksen jälkeenkin, tai tehdä vallan oman retkensä. 

Ainakin meidän käydessämme ranta oli varsin siistissä kunnossa. :)

Entäpä se 4. kärpänen? No sehän on Reippi eli Reipin tila, josta onkin ihan oma postauksensa.

Lyhyesti:

*Ilmaista tekemistä koko sakille.

*Kiva kesäkohde.

*Museo on avoinna kesäkuukausina to-su 12-16

*Osoite: Museotie 9, Pirkkala

* Museon sivut Pirkkalan kunnan kotisivuilla