Alpo Jaakolan Patsaspuisto

 

Tervetuloa puistoon!

Kuka Alpo Jaakola?! Mikä ihmeen Patsaspuisto?!

Jokusia kertoja Turkuun ajellessa olen kiinnittänyt huomioni tienvarsiopasteeseen, jossa kerrotaan jotta seuraavasta kun käännyt, päädyt Patsaspuistoon.

Koska suuntana on ollut Turku (tai koti) asialle on käynyt juuri niin kuin monelle muullekin Suomen helmelle...

... Se on unohtunut.

Nytpä päivänä eräänä käännyin perinteisesti Googlen puoleen ottaakseni selvää, kuka se tämmöinen Alpo Jaakola oikeen oli miehiään ja mikäs se tämmöinen Patsaspuisto sitten on:
"Professori Alpo Jaakola (1929 – 1997), joka tunnetaan myös Loimaan tai saviseudun shamaanina, on Loimaan tunnetuin nykytaiteilija. Taiteilijana hän oli lähes itseoppinut, sillä taideopinnot rajoittuivat yhteen lukukauteen Turun piirustuskoulussa. Opettajien mielestä Jaakola oli jo valmis taiteilija, ja katsoivat koulutuksen ainoastaan pilaavan persoonallisen tyylin.

Jaakola muutti patsaspuiston alueelle vuonna 1953 rakennettuaan lainalaudoista metsämökin. Muut puiston rakennukset ja teokset ovat syntyneet pääosin 1960- ja 1970-luvuilla. Päärakennus on tehty 1964 – 1965. Veistohuoneena toiminut vanha ruumiinleikkaushuone, nykyisin kahvila, on siirretty puistoon 1968."
Näin kerrotaan Alposta Loimaan Taidemuseon sivuilla.

Sittenhän sitä jo matkattiin kohti Loimaata kera Mukelon ja Mumpan.

 

Taidetta! Taidetta kaikkialla!

Voihan änkyräinen mikä vänkyräinen!

Kuten yllä jo ehkä kävi ilmi, puistoon löytää varsin helposti ja parkkipaikallakin on tilaa useammalle vierailijalle.

Pääsymäksu 3€/aikuinen tuntuu budjettimatkailijastakin varsin kohtuulliselta summalta ja Mukelo menee vielä ikänsä puolesta vapaamatkustajiin.

Ihan ensimmäisenä siis ihailimme kahvilarakennuksen ja "pirtin pihan".

Hyvin pian kävi selväksi, että tällä tontilla taide on läsnä.

"Huomasitko tuon?!" "Katso tätä!" "Mikäs se tuo on?"

Erikoinen persoona kaipaa erikoisen mökin!

Ensin ihmetellään pihan rakennukset ja taiteilijan kotimökki.
Sitten suuntaamme kahvilasta saadun kartan avulla kohti puistoaluetta...

 

Mukelon päivän saarna Saarnatuolissa.

Puistoalueen polut kulkevat metsäisellä tontilla ja ihmeteltävää riittää.

Heinäkuun helteessä puiston varjoisuus tuntuu mukavalta, vaikka hyttysiä riittääkin välillä kiusaksi asti.

Teosten nimet esitellään kartassa ja niiden vieressä olevissa kylteissä.

Toiset ovat hyvinkin nimensä veroisia kuten Saarnatuoli tai Alkueläin. Toiset sitten vaativat hiukan taiteellisempaa katsantokantaa. ;)

 

Yksi suosikeistani: Alkueläin.

 

Yksi "vänkyräinen" eli Risti.

Reitti ei ole pitkän pitkä, mutta tarjolla on myös kivisiä penkkejä joilla levähtää tai jäädä vain nauttimaan puiston tunnelmasta. Ja tähän väliin on pakko huomauttaa; vaikka puisto sijaitsee hyvin lähellä vilkasta Turkutietä, ei liikenteen melu häiritse nautintoa. :)

Marja ja Alpo Jaakolan haudat.

Kierroksen lomassa pysähdyn nostamaan kuvitteellista hattuani Alpon ja hänen vaimonsa Marjan haudoilla. Toiveidensa mukaan heidät on haudattu puistoon ja mielestäni tänne, jos minne, tämä sopii taiteellisine hautakivineen.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Reitti hämmästellään loppuun ja kamera laulaa koko matkan.

Mutta eihän tässä vielä kaikki...

Parkkipaikan reunassa on vielä suurehko puinen rakennus: Kuivurigalleria!

Kesällä 2021 tiloissa on Baren Baren: Modificatio-näyttely, joka tietysti täytyy vielä käydä katsastamassa kun kerran paikalla ollaan.

Kuivuri jo itsessään on ihan hieno kokemus, sillä vaikka tila on muokattu taidenäyttelyiden käyttöön, on siellä pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakenteita.

Kolmessa kerroksessa riittää ihmeteltävää niin maalausten, installaatioiden kuin valokuvienkin muodossa.

Tämän kokemuksen jälkeen onkin hyvä istahtaa hetki maisemaa ihmetellen, kunnnes on aika kääntää auton nokka kohti kotia...

 

Luontosuhdetta kuivurissa.

LYHYESTI:

*Osoite: Aura-Pirkkatie 84, Loimaa
*Avoinna -21: 29.5. – 4.9.2021 ti-su klo 11-18
*Pääsymaksu -21: Aikuiset 3€, alle 18v ilmaiseksi.
*Patsaspuiston kotisivut

*Koirille oma vesikippo (ja nelijalkaiset ovat tervetulleita vieraita!)

* Mukavan pituinen kierros, pienemmätkin jaksavat taapertaa.

*Moitimme tämän kesän hyttyssatoa! :D
*Kehumme tulevaa mustikkasatoa!

Reipin museo ja Pirkkalankylän kulttuuripolku

Historiaa ja reippailua Reipissä.

Viikonloppu, eikä mitään tekemistä? Piipahdus Pirkkalassa piristää!
Suuntasimme kulkumme tällä kertaa kohti Reippiä. Reipissä saa oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai kolme, tai neljä.. Mutta siitä lisää tuonnenpana.

Reipin museolle on kyllä opasteet Anian rantatieltä, mutta silti jouduimme painamaan tiukkaan jarrua jottemme olisi pyyhältäneet risteyksen ohitse. Osoitehan museolle on Museotie 9, Pirkkala.

Auto parkkiin ja hommiin. Matkalla museolle pääsemme ensin ihastelemaan laitumella poseeraavat hevoset. Mukelon innostus alkaa nousta.

1. Kärpänen: Museo

Hevosten vierestä löytyy museon ensimmäinen kohde, Valkilan paja. Pajasta löytyy paljon ihmeteltävää hevosenkengistä rautanauloihin ja nahkapalkeista alasimeen. Pajan toiminnasta on kerrottu paikalla olevissa opaslapuissa kattavasti. :)

Työkalutkin ovat jykevää tekoa.

Kun pajaa on ihmetelty Mukelon kyllästymiseen asti, on aika siirtyä aitta-alueelle. 

Vanha tuulimylly pyörii hitaasti tuulessa ja museon opas tervehtii iloisesti. Mistäs sitä oikein aloittaisi?

Opas vinkkaa, että Kalustevajasta pihan perältä löytyy tarktoreita ja työkoneita. Sinne siis! Koska museolla on saapuessamme aika rauhallista, saamme oppaan matkaamme. Tämähän passaa! Monet mööpelit saavat ihan uutta "hehkua" oppaan selittäessä niistä tarkemmin.

No, traktorin meikäläinenkin tunnistaa ja komean palokärrynkin!

"Tällä punnitaan!" Tiesi mukelokin.

Kun vaja on ihmetelty, pääsemme tutustumaan museon muuhunkin tarjontaan.

Punainen Kyöstin aitta on seuraavana ohjelmassa. Aitan alakerrassa pääsee katsastamaan suutarin välineitä. Mukelolle esiteltiin myös vanhan ajan pyykkikone, eli pyykkilauta. Myös muuta vaatehuollon tarpeistoa on nähtävillä.

Yläkerrassa voi leikkiä prinsessa Ruususta, mutta älkää nyt oikeasti tökkäiskö sormeanne värttinään!

Tuohityöt ovat aina kiehtoneet allekirjoittanutta, ja niitä pääsi täällä ihastelemaan! On sitä joskus osattu!

Kyöstin aitan tuohikontteja.

Aitan yläkerrassa alkaa tulla lämmin, ja siirrymmekin hetkeksi pihalle vilvoittelemaan. Mutta vain hetkeksi, sillä vielä on yksi rakennus kierrettävänä: Sikojärven aitta.

"Varokaa päätänne" opas muistuttaa. Mukelo livahtaa aittaan sujuvasti, mutta meikäläisenkin tappijaloilla on pakko kumartaa. :D

Sikojärven aittaan on koottu maaseudun elinkeinoihin ja kodinhoitoon liittyvää esineistöä.

Lättypannu, kauha, kalaverkko.. Mukelokin tunnistaa näitä esineitä. :)

Kahvimylly.

Sikojärven aitan yläkertaan on koottu koulunkäyntiin liittyvää esineistöä. Karttapallo on kiinnostava ja komeat penkkirivistöt paljastuvat kiertokoulupulpeteiksi. Mukelosta ei taida vielä kouluun olla, ei meinaa malttaa pysyä paikoillaan. ;)

Tähän onkin hyvä päätää museokierros!

<3

2. Kärpänen: Kultturipolku/luontopolku

Kun museossa on tankattu historiaa, voi pieni pään tuulettaminen tehdä hyvää. 

Pirkkalan kunta ylläpitää Pirkkalankylän kulttuurireitti-nimistä kierrosta, jonka alkupiste sijaitsee museon parkkipaikalla. Kierroksella pääset tutustumaan entisen Pirkkalankylän maisemiin ja kulttuurikohteisiin. 

Tästä linkistä löydät kartan ja oppaan reitille. :)

Meidän poppoo tosin ei koko reittiä kiertänyt, vaan tyydyimme tallustamaan Reipin pätkän.

Museon aittojen välistä tarkkasilmäinen bongaa luontopolku kyltin. Mennääks mettään?

Metsään menevi.

Mukelo on innoissaan. Juoksee ja hyppii. Polku on koko matkan selkeää, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kurkistelemme kivien koloihin, onkohan täällä maahisen pesä?

Tuo kivi näyttää ihan hailta! Mikäs kukka se tässä kasvaa?

Polun varresta löytyy muutamia opastauluja reittiin ja kohteisiin liittyen.

Hirvisaaret.

Maasto on vaihtelevaa, mutta helppokulkuista. Tosin rattaat kannattaa vaihtaa kantoreppuun/liinaan/syliin niiden pienempien kulkijoiden kanssa.

Maisemissa riittää myös vaihtelevuutta. Ensin metsää, sitten järveä, välissä vähän ketoa ja sitten..

3. KÄRPÄNEN: Reipin rantasauna ja uimaranta. Jos kelit ovat kohdillaan ja varusteet kunnossa, voi museo- ja luontokierroksen jälkeen pulahtaa uimaan.
Tokihan uimarannalle voi myös ajella kierroksen jälkeenkin, tai tehdä vallan oman retkensä. 

Ainakin meidän käydessämme ranta oli varsin siistissä kunnossa. :)

Entäpä se 4. kärpänen? No sehän on Reippi eli Reipin tila, josta onkin ihan oma postauksensa.

Lyhyesti:

*Ilmaista tekemistä koko sakille.

*Kiva kesäkohde.

*Museo on avoinna kesäkuukausina to-su 12-16

*Osoite: Museotie 9, Pirkkala

* Museon sivut Pirkkalan kunnan kotisivuilla

Mobilia

Kylään autokylään!

Tiedättekö ne paikat joiden kohdalla todetaan aina että "tuonne mennään joskus!" No, meidän poppoon kohdalla Mobilia on ollut tällainen. 

Lopulta päätimme korjata asian ja teimme kesäisen reissun autokylään.

Mobiliaan on selkeät opasteet 12-tieltä alkaen, mutta jos meinaat ne missata, voit naviin kirjoittaa osoitehirviön: Kustaa Kolmannen tie 75, Kangasala.

Parkkitilaa löytyi sopivan runsaasti ja kävellessämme kohti museota vältimme uimarannan houkutukset ja lasten leikkipaikankin ohitse pääsimme kun lupasimme poiketa siinä autolle palatessa. ;)

Sisäänpääsymaksu 11€/aikuinen meinasi vähän hirvittää. Jos museossa on mukelomme mielestä ihan kakka-tyhmää, niin melkoinen hinta pikajuoksulla vedetystä kiukuttelu kierroksesta. (Alle 7-vuotias mukelomme pääsi ilmaiseksi sisälle.)

Martti!

Kierros museossa alkakoon!

Mukelon (ja vanhempienkin) huomio oli nopeasti napattu, sillä sisällä meitä tervehti ensimmäisenä Autot-elokuvan Martti! Hatun nosto touhumaa.comin värkkääjille.

Seuraavaksi tutkailimme teemanäyttelyn antimia. 18.12.16 asti on tarjolla Pakettiraketit-niminen näyttely, jossa kertoillaan ja esitellään pakettiautojen käyttöä sekä jakeluliikenteen historiaa 1900-luvun alusta nykypäivään asti. (Mobilian sivuilta löydät luonnollisesti ajankohtaiset tiedot näyttelyistä)

Loimaan munakeskuksen ja Sinebrychoffin kaarat.

Meidän aikuisten ihaillessa komeita museoautoja, alkoi mukeloa jo vähän turhauttaa. Miksei autoihin saa koskea? Miten niin ei saa kiivetä aidan yli. Tunsin kuinka tuskan hiki teki tällä äipällä tuloaan. MUTTA Mobiliassa on ihanasti ajateltu muksuja! Vain muutaman museoauton jälkeen meitä vastassa oli nykyaikainen Ooppeli. Ja mikä parasta, kyltissä kerrottiin että autoon saa mennä sisälle! Johan vaihtui mutruilu hymyksi! Mukelon touhutessa autossa me aikuiset viihdytimme itseämme viereisellä pisteellä, josta kuva alla. :D

"Tässä voit paukutella kuplamuovia!"

Kun Opelin jokainen nappi oli tutkittu, pääsimme jatkamaan matkaa. Jälleen vähän katseltavia autoja ja vastassa olikin seuraava "Tähän autoon saa mennä"-kyltti. Ja sinnehän sitten mentiin.
Mukelo viihtyi kuskin paikalla ja meikäläinen hyppäsi matkustajien penkille.

Volkswagen transporter tuli tutkittua tarkkaan!

Tällä kaavalla pääsimme kiertämään näppärästi koko museon, eikä isompia turhautumisia päässyt tapahtumaan kenekään puolelta. :)
Ja kyllähän meille aikuisillekin tarjottiin viihdykettä, vai miltä kuullostaisi matka 60-luvulle Kuplan kyydissä?

"Astu sisään kuplaan ja koe 60-luvun tunnelmaan"

Rallimuseo!

17.6.2016 avautui Mobiliassa Rallimuseo. Suomalaiset ovat tunnetusti rallikansaa, ja vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava että itsellä pörisijöiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, riitti täälläkin nähtävää ja koettavaa. 

Ralliautoja rivissä.

Rallimuseoon on kerätty melkoisen kattavasti autoja ja oheisesineitä vuosien varrelta. Pokaaleita, ajoasuja ja valokuvia...

Rallimuseosta löytyi myös ilmainen Ralli-"kolikkopeli" ja mukaville säkkituoleille pääsi pötköttelemään ja katselemaan Autot-piirrettyä.

Ja olihan siellä myös harvinaisen hieno simulaattori, jossa pääsi rallitunnelmaan ns. kuskin paikalta!

Simulaattori hiljensi Mukelon!

Ja vielä vähän muuta...

Kun Rallimuseo ja näyttelyt oli kierretty, olikin aika siirtyä ostoksille museokauppaan. Tarjolla oli jos vaikka jonkinmoista enemmän ja vähemmän teemaan liittyvää tavaraa. Mukelolle pikkuauto, meikäläiselle tiskirätti ja Ukkoselle T-paita. Tuliaiseksi vielä museon omakuvapostimerkki!
Aulasta löytyy myös kahvila, jonka tarjonnasta löytyy nälkaisemmille lounasta.

Museon pihamaalla on Rahtarit liikennepuisto, joka tarjoaa 4-12 vuotiaille mahdollisuuden kokeilla polkuautoilla oikeanlaista liikennekäyttäytymistä. Puistoon on lisämaksu 3€/15 minuuttia.
Liikennepuiston välittömässä läheisyydessä on pieni hiekkalaatikko jossa käyntimme aikaan olikin pikkuautoilla ajelijoita mukavasti. :)

Museon sisäänpääsyyn sisältyy myös erillisessä rakennuksessa oleva Mobilia Classics-näyttely, jossa lasiseinien takaa pääsee ihastelemaan, no, klassikoita. :D
Myös parakkikylän elämää pääsee ihmettelemään museon aukioloaikana, mutta tämän me jätimme väliin Mukelon jo selvästi väsyessä. Jos jollakin on alueesta kommentoitavaa/kerrottavaa, niin alle otan kokemuksia mielelläni vastaan!

Ja kuten luvattua, poikkesimme omalle autolle palatessa vielä viereisellä leikkikentällä keinumassa ja kiipeilemässä.

Täytyy sanoa, että Mobilia on kyllä paikka, johon varmasti palaamme vielä uudestaan!

LYHYESTI:

*Mobilisteille, rallikansalle, autofaneille, harrastajille, uteliaille.

*Paikassa saa varmasti kulumaan moooonta tuntia ja varsinkin kesällä kannattaa hyödyntää viereistä uimarantaa ja leikkipaikkaa. :)

*Aukioloajat: 

2.1.-31.5 joka päivä klo 10-16

1.6.-14.8 joka päivä klo 10-18

15.8.-18.12 joka päivä 10-16

*Osoite: Kustaa kolmannen tie 75, 36270 Kangasala

*Pääsymaksut (2016)

Aikuiset 11€

Lapset 7-17 7€ (Alle 7 vuotiaat ilmaiseksi)

Perhe 2+2 29€

*Kattavat kotisivut!

Veturimuseo

Tsuku tsuku tsuut tsuut!

Meidän perheessä eletään aikaa, kun kaikki kulkuvälineet ovat Mukelon mielestä huippuja, eivätkä junat tietenkään tee poikkeusta! "Yllättäen" myös meikäläiselle ovat tulleet tutuksi niin Chuggington, kuin Tuomas Veturi ystävineen. Kun sähköpostiini päivänä eräänä kilahti Akaan matkailun uutiskirje ja sieltä löytyi mainos Veturimuseosta, päätin pistää paikan muistiin.
Sateisena ja tuulisena kesäkuun päivänä päätimmekin sitten lähteä paikan päälle ihmettelemään, että mitä tämmöinen museo sitten pitää sisällään!

Veturitalli.

 Kiskojen kolketta!

Ihan ensimmäisenä siis automme nokka kohti Toijalaa Akaata, tarkemmin Ryödintie 3:sta. Paikalle on myös opasteet, mutta kunnon mene-itte-tyyliin onnistuimme valitsemaan sokkeloisemman reitin.
Heti parkkipaikalle päästyämme kuulimmekin kiskojen kolketta! Eikä mikään ihme, sillä museo sijaitsee aivan Toijalan juna-aseman lähettyvillä. (Vink vink junalla matkustaville reissaajille, tai teemapäivää miettiville!)
Kun ensin oli ihmetelty liikkuvat junat, olikin aika siirtyä kohti museota...

 Vetureita, vetureita!

Tunnelmaan pääsee heti kättelyssä, sillä lipunmyynti sijaitsee vanhassa junanvaunussa. Tänne pääseminen vaatii sitten muutaman rappusen kipuamista, mutta jos rattaat raaskii jättää ostosten ajaksi pihalle, pääsee niillä muuten liikkumaan. Pääsymaksu (2016) oli aikuiselta 6€, lapselta 3€.
Ystävällinen lipunmyyjä kertoo pikaisen esittelyn paikasta, ja tämän jälkeen siirrymmekin sitten ratapihan kautta veturihalliin!
Hallissa päästään samoin tein itse asiaan, kun ovesta sisään astuessamme saamme tuijottaa kiskoautoa eli "lättähattua". Tutuksi tuli pian myös Moottoriveturi Valmet3 nro 2 eli "Motko".

"Motko"

Jokainen veturi oli varustettu info-lappusella, joten tämmöinen tumpelompikin junan tuijottaja sai näistä rautapedoista paljon irti. Vetureiden lisäksi löytyi hallista paljon kuvia ja museoihin kuuluvaan tapaan myös muuta näyttelyesineistöä.

"Jumbo"

Meikäläiseen ehdottomasti isoimman vaikutuksen teki tavarajunaveturi Tv1 nro 933 eli tuttujen kesken "Jumbo". Tämän rautahevon rinnalla jopa tuo lähes 2m Ukkonen oli hyyyyvin pieni. ;)
Jumboa ihmetellessämme saimme seuraa paikalla olevista talkootyöläisistä, joilla riitti tietoa ja juttua yli info-lappujen. Mielenkiintoista!

Lopulta oli aika siirtyä vielä ihmettelemään lipunmyynnissä myytävänä olevia kannatustuotteita. Mukaan tarttuikin pari postikorttia, jotka meillä talletetaan Mukelolle muistoihin.

Parasta museossa: Leikkijunarata. :D

LYHYESTI:

*Isoille ja pienille veturisteille, sekä niillekin jotka eivät mitään rautahevoista ymmärrä.
*Ryödintie 3, Toijala/Akaa
*Avoinna 1.6.-31.8. (2016) päivittäin kello 10-16
*Pääsyliput: Aikuiset 6€, lapset 3€
*Veturimuseon kotisivut (Museo löytyy myös Facebookista)
*Museon sivuilla tietoa kalustosta.

;)