Cafe Kompo (Kesäkahvila Nokialla) (Sulkenut ovensa)

Cafe Kompo on avoinna elokuun 2020 loppuun!

Caffella Kompossa!

Nokian torin kupeeseen on avattu kesäksi 2020 pieni ja suloinen torikahvila: Cafe Kompo, jonka  taustalla on neljän nuoren naisen yritys ja kouluprojekti.
Ällös anna koon hämätä! Tähän Kompoon on saatu mahtumaan kaikki oleellinen: Hyvä kahvi, paikalliset limonadit, vohvelit, suolaiset ja makeat herkut.

Muutaman kerran SeKotKo on kävellyt vain kuola suupielestä valuen ohi, mutta tänään oli hetki aikaa istahtaa ja nauttia!

Kahvia, toastia ja toritunnelmaa!

Jos olet samanmoinen kuin allekirjoittanut, saattaa tarjonta pistää hetkeksi pohtimaan...
(Paitsi jos käyt vilasemassa tarjontaa etukäteen heidän sivuillaan )

No kahvia ainakin, sehän on selvä! Jaa että tummaa vai vaaleaa paahtoa?! Maidolla, kauramaidolla vai jopa ilman?! (Pieni kahvi 2,00€)

((Tärkeä tieto lukijoille, mustaa sen olla pitää 😋 ))

Kahveen kanssa jotain suolaista (eihän sitä aamupalaksi voi herkkuja syödä?!). Päädyin sitten mozzarella-pesto-tomaatti-rucola toastiin. (4,50€)

Toasti tuotiin minulle hetken kuluttua pöytään ja täytyypi kehaista että rahoilleen sai vastinetta!

Kun olin kiltisti leipäni "pupeltanut", piti meikäläisen vielä maistaa jotain herkkua. Ihan vaan tämän blogin vuoksi!

Cookie!

Koronan vuoksi en sormea suuhun laita, mutta ei se valintojen edessä kaukana ollut!

Tarjolla olisi ollut niin tuoretta munkkia kuin mitä suloisempia murotikkareita! Unohtamatta tietenkään houkuttelevia vohveleita. Päädyin kuitenkin kahden cookien välillä tummempaan versioon ja totean vain: OMNOMNOM! (Cookie 1,50€/kpl, 5€/5kpl)

Kupuni ravittuani istuin vielä hetken ja seurasin Kompon elämää.

Ehdottomasti täytyy kehaista loistavaa ja aurinkoista asiakaspalvelua!
Oli asiakas pieni tahi suuri, ystävällinen palvelu pelasi.
Toriaikaan ei karvaisia asiakkaita näkynyt, mutta koiruuksille oli oma vesikuppi varattuna.

Plussaa myös torikahvilan syöttötuolista, vaikka meillä ei enää moiselle tarvetta olekaan.

Lisäksi kivana yksityiskohtana oli Pantin verran hyvää- tölkkisaavi.

Pantilliset pullot ja tölkit kerätään erilliseen saaviin ja kesän lopuksi varat ohjataan nokialaisen yhdistyksen/yhteisön hyväksi. Mahtavaa yhteisöllisyyttä!

Cafe Komposta voit muuten ostaa herkkuja myös mukaan!

Käyntini Kompossa oli tämän kesän ensimmäinen, mutta kokemuksen perusteella voin luvata: me palaamme! 😄

IHANA, SULOINEN murotikkari!!!
Kuva lainattu Kompon Facebook-sivuilta!

LYHYESTi:

*Cafe Kompo on avoinna joka päivä elokuun 2020 loppuun kello 9-18!

*Cafe Kompo Facebookissa

*Cafe Kompon kotisivut

*Koirille oma vesikuppi
*Tuet nuoria yrittäjiä!

*Voit ostaa herkkuja myös mukaan

Metsänpeitto (Nokian Taidetalo)

Nokian kulttuurielämää pitää sitkeästi yllä pieni mutta pippurinen Nokian taidetalo. Meidän poppoo on talossa vieraillut useammankin kerran, mutta Lastenkulttuurikeskus Rullan tuottama Metsänpeitto herätti kiinnostuksen heti!
Sateisen vapaapäivän aamu vierähtäkin mukavasti näyttelyä KOKIESSA!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en tässä postauksessa turhia jaarittele.
Ja koska kokemus kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, suosittelen piipahtamaan näyttelyssä!

Karhuvaarin luolassa saattoi kuulla pöllön huhuilevan.

Näitä lehtiä heitellessä eivät vaatteet kastuneet.

Maahisia, haltijoita vaiko tonttuja?

Kun hetken malttoi istuskella, paljasti lampi salaisuuksia...

Mennäänks metsään?

LYHYESTI:

*Lapsiperheille, erityisesti 0-10-vuotiaille lapsille suunniteltu Metsänpeitto -näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen.
*Näyttely on avoinna 14.10.-9.11.2018!
*ILMAINEN!
*Nokian Taidetalo: Souranderintie 7, Nokia.
*Avoinna ti, to ja pe 10-16, ke 10-18 ja su 11-15.

Kivikeskujärvi

Kivikeskujärven maisemissa.

Perhosia, muurahaisia, sammakoita...

Kivikeskujärvi on kohde, joka on kummitellut omalla kartallani jo vuosia. Joskus lähelle on vain pitkä matka.
Nyt toukokuisen vapaapäivänä päätimme aivan extemporee lähteä tarkistamaan tämän kohteen.

Kyltti parkkiksella. Ajo omalla vastuulla.

Paikalle pääsee Koukkujärventieltä. Isompia opastekylttejä ei tienvarresta löydy, mutta tarkkasilmäinen saattaa huomata (kaatopaikan suunnasta tullessa vasemmalla) pienen metsäautotien ja sen jälkeen pienen parkkipaikan. (Matkaa noin kilometri Kankaantaan kisan majan jälkeen.)
Ajo parkkiin omalla vastuulla!
Meidän poppoo päätyi parkkeeraamaan siististi tien sivuun.
Järvelle pääsee kahta reittiä. Metsäautotietä tai polkua pitkin. SeKotKo suuntasi järvelle metsätietä pitkin ja palasi polun kautta.

Kohti seikkauluja!

Metsätie on helppokulkuista, kuten arvata saattaa. Ihan perille rantaan ei sentään näin helpolla pääse, mutta pitemmän pätkän kuitenkin. Täällä oli kuivaa ;)
Metsätie saattaa kuullosta tylsältä, mutta kun piti silmänsä auki, ihmeteltävää piisasi!

Kangasperhosia riitti näin keväällä!

Sammakonkutua piisasi! Myöhemmin myös niitä sammakoita...

Jos valitsee lähestymisreitiksi parkkipaikalta lähtevän polun, päätyy suoraan tulistelupaikalle. Jos taas hipsii tien kautta, eikä halua kiertää koko järveä, kannattaa rannassa kulkea polkua oikealle.
Me kun oltiin lähdetty seikkailemaan, suuntasimme vasemmalle.

Mutaa, sammakoita, lintuja ja se kivi keskellä järveä!

Kuten jo yllä todettu, päätimme kiertää koko järven. Selkeä polku lähti johdattamaan meitä, mutta hyvin pian selvisi reissun teema: Mutaa ja sammakoita. :D
Kyllähän sitä järki sanoo, että kun soisessa ympäristössä liikutaan, voisi kumisaappaat olla pop. No, koskas sitä järkeä on ehditty kuuntelemaan, ja toisaalta tässä kohtaa reissua ei takaisinkaan viitsitty kääntyä. Onneksi oli lämmintä!

Sorsia näkyvissä!

Heti pian järvelle päästyämme näimme sorsapariskunnan. Päättivät kyllä siirtyä väljemmille vesille meidän lähestyessä. Corppu koiramme ei millään meinannut ymmärtää, että sorsista ei nyt leikkikaveriksi ole.

Sammakostakaan ei kaveriksi koiralle ollut!

Koska Corppu omaa ikuisen optimistin luonteen, pettymys sorsista karisi pian, sillä bongattuna oli jo uusi potentiaalinen leikkitoveri: sammakko! Allekirjoittaneella tosin meni hetki tajuta, että mikä siellä niin kovasti koiraa kiinnostaa. Kuvan sammakko oli siis reissumme ensimmäinen, vaan ei todellakaan viimeinen! :D

Jatkaessamme matkaa mutakoita väistellen, laskeutui järvelle ihailtavaksemme vielä neljä joutsentakin <3

Tauon paikka!

Kivikeskua kiertävälle polulle on merkattu kaksi virallista tulipaikkaa. Epävirallisia löytyi järveä kiertäessä muutama lisää. Siistejä olivat nekin, ja yhdellä sellaisella pidimme pienen juomatauon maisemia ihaillen.

Kaikkein mutaisimmissa paikoissa oli sylikyyti mukelolle paras vaihtoehto...

Koska polku kulkee ihan todella rannassa, sai järvimaisemaa ihailla "koko rahan edestä!"
Lokit olivat aloittaneet pesintäpuuhat järven kivillä, ja taisipa siellä telkkäpariskuntakin laineilla liplatella.

Maisemaa vähän toiselta puolelta.. Ja se kivi!

Ei nyt ihan keskellä järveä, mutta siinä paikkeilla kuitenkin, sijaitsee iso kivi. Tämän kiven bongailu vähän joka kulmasta osoittautui hauskaksi puuhaksi meidän poppoolle. (Joo, hulluilla on halvat huvit ja silleen....)

Toisen taukopaikan puuvarantoja.

Taisin jo ylempänä mainita, että epävirallisia taukopaikkoja oli järven ympärille syntynyt, mutta löytyypä kohteesta kaksi virallistakin.
Yllä olevassa kuvassa näkyvä oli meille ensimmäinen. Paikka oli varsin siisti ja puitakin oli saatavilla.
Päätimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa ja pitää evästaukomme siellä seuraavassa. Taukopaikkojen välinen matka on noin 400metriä.

Lähempi tai kauempi. Riippuu suunnasta.

Saavuimme toiselle taukopaikalle. Tämä on se paikka, johon parkkipaikalta tuleva polku johtaa. Täälläkin oli siistiä ja puita tarjolla, mutta selkeästi suositumpihan tämä on. Halutessaan voi siis vain poiketa täällä grillaamassa ja nauttia kevyemmän luontoannoksen.

Anna emäntä evästä!

Pikku kivikesku ja pyllymäkeä!

Evästelyn jälkeen suuntasimme kohti autoa. Päätimme palata tien sijasta polkua pitkin.
Hetken saimme polun alkua haeskella, mutta sopivasti seikkailtuamme löysimme sen kuitenkin.
Polku laskeutuikin yllättävän jyrkästi kohti Pikku kivikeskujärveä, ja silleenhän siinä kävi että allekirjoittanut laski osan matkaa pyllymäkeä. :D

Corppu ja Pikku kivikesku. Tässä kohtaa oli kuvaaja vielä pystyssä.

Jos polku oli itse Kivikeskua kiertäessä mutainen ja kostea, niin tämä pätkä oli todella märkää!
Tässä kohtaa matkaa tosin ainakin allekirjoittaneen tossut olivat siinä kunnossa, että pieni lisäkosteus ei enää haitannut, vaan saattoi keskittyä maisemien ihailuun.

Pikku kivikeskua.

Osan matkaa polku on merkattu puihin sinisellä maalilla ja polku on selkeää. Vaan kun jouduimme isoimpia lätäköitä mukelon vuoksi väistelemään, meinasimme kerran jos toisenkin hukata polun. Ei siinä, kunhan suunta on oikea ei täällä eksymään pääse. Mutta onhan se nyt kivempi polkuja tallata kun ryteikössä ryskiä.
Autolle takaisin päästyämme olimme enemmän ja vähemmän mutavarpaisia, mutta tyytyväisiä. Kannatti taas seikkailla!

Luonnon omaa taidetta.

Lyhyesti:

*Kiva parin tunnin patikka, mikäli kietää koko järven ja pystähtyy evästelemään.
*Tulipaikat siistit (ainakin käydessämme paikalla)
*Ota huomioon soinen ja kostea ympäristö! Polut paikoiteillen todella mutaisia ja märkiä!