Alpo Jaakolan Patsaspuisto

 

Tervetuloa puistoon!

Kuka Alpo Jaakola?! Mikä ihmeen Patsaspuisto?!

Jokusia kertoja Turkuun ajellessa olen kiinnittänyt huomioni tienvarsiopasteeseen, jossa kerrotaan jotta seuraavasta kun käännyt, päädyt Patsaspuistoon.

Koska suuntana on ollut Turku (tai koti) asialle on käynyt juuri niin kuin monelle muullekin Suomen helmelle...

... Se on unohtunut.

Nytpä päivänä eräänä käännyin perinteisesti Googlen puoleen ottaakseni selvää, kuka se tämmöinen Alpo Jaakola oikeen oli miehiään ja mikäs se tämmöinen Patsaspuisto sitten on:
"Professori Alpo Jaakola (1929 – 1997), joka tunnetaan myös Loimaan tai saviseudun shamaanina, on Loimaan tunnetuin nykytaiteilija. Taiteilijana hän oli lähes itseoppinut, sillä taideopinnot rajoittuivat yhteen lukukauteen Turun piirustuskoulussa. Opettajien mielestä Jaakola oli jo valmis taiteilija, ja katsoivat koulutuksen ainoastaan pilaavan persoonallisen tyylin.

Jaakola muutti patsaspuiston alueelle vuonna 1953 rakennettuaan lainalaudoista metsämökin. Muut puiston rakennukset ja teokset ovat syntyneet pääosin 1960- ja 1970-luvuilla. Päärakennus on tehty 1964 – 1965. Veistohuoneena toiminut vanha ruumiinleikkaushuone, nykyisin kahvila, on siirretty puistoon 1968."
Näin kerrotaan Alposta Loimaan Taidemuseon sivuilla.

Sittenhän sitä jo matkattiin kohti Loimaata kera Mukelon ja Mumpan.

 

Taidetta! Taidetta kaikkialla!

Voihan änkyräinen mikä vänkyräinen!

Kuten yllä jo ehkä kävi ilmi, puistoon löytää varsin helposti ja parkkipaikallakin on tilaa useammalle vierailijalle.

Pääsymäksu 3€/aikuinen tuntuu budjettimatkailijastakin varsin kohtuulliselta summalta ja Mukelo menee vielä ikänsä puolesta vapaamatkustajiin.

Ihan ensimmäisenä siis ihailimme kahvilarakennuksen ja "pirtin pihan".

Hyvin pian kävi selväksi, että tällä tontilla taide on läsnä.

"Huomasitko tuon?!" "Katso tätä!" "Mikäs se tuo on?"

Erikoinen persoona kaipaa erikoisen mökin!

Ensin ihmetellään pihan rakennukset ja taiteilijan kotimökki.
Sitten suuntaamme kahvilasta saadun kartan avulla kohti puistoaluetta...

 

Mukelon päivän saarna Saarnatuolissa.

Puistoalueen polut kulkevat metsäisellä tontilla ja ihmeteltävää riittää.

Heinäkuun helteessä puiston varjoisuus tuntuu mukavalta, vaikka hyttysiä riittääkin välillä kiusaksi asti.

Teosten nimet esitellään kartassa ja niiden vieressä olevissa kylteissä.

Toiset ovat hyvinkin nimensä veroisia kuten Saarnatuoli tai Alkueläin. Toiset sitten vaativat hiukan taiteellisempaa katsantokantaa. ;)

 

Yksi suosikeistani: Alkueläin.

 

Yksi "vänkyräinen" eli Risti.

Reitti ei ole pitkän pitkä, mutta tarjolla on myös kivisiä penkkejä joilla levähtää tai jäädä vain nauttimaan puiston tunnelmasta. Ja tähän väliin on pakko huomauttaa; vaikka puisto sijaitsee hyvin lähellä vilkasta Turkutietä, ei liikenteen melu häiritse nautintoa. :)

Marja ja Alpo Jaakolan haudat.

Kierroksen lomassa pysähdyn nostamaan kuvitteellista hattuani Alpon ja hänen vaimonsa Marjan haudoilla. Toiveidensa mukaan heidät on haudattu puistoon ja mielestäni tänne, jos minne, tämä sopii taiteellisine hautakivineen.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Reitti hämmästellään loppuun ja kamera laulaa koko matkan.

Mutta eihän tässä vielä kaikki...

Parkkipaikan reunassa on vielä suurehko puinen rakennus: Kuivurigalleria!

Kesällä 2021 tiloissa on Baren Baren: Modificatio-näyttely, joka tietysti täytyy vielä käydä katsastamassa kun kerran paikalla ollaan.

Kuivuri jo itsessään on ihan hieno kokemus, sillä vaikka tila on muokattu taidenäyttelyiden käyttöön, on siellä pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakenteita.

Kolmessa kerroksessa riittää ihmeteltävää niin maalausten, installaatioiden kuin valokuvienkin muodossa.

Tämän kokemuksen jälkeen onkin hyvä istahtaa hetki maisemaa ihmetellen, kunnnes on aika kääntää auton nokka kohti kotia...

 

Luontosuhdetta kuivurissa.

LYHYESTI:

*Osoite: Aura-Pirkkatie 84, Loimaa
*Avoinna -21: 29.5. – 4.9.2021 ti-su klo 11-18
*Pääsymaksu -21: Aikuiset 3€, alle 18v ilmaiseksi.
*Patsaspuiston kotisivut

*Koirille oma vesikippo (ja nelijalkaiset ovat tervetulleita vieraita!)

* Mukavan pituinen kierros, pienemmätkin jaksavat taapertaa.

*Moitimme tämän kesän hyttyssatoa! :D
*Kehumme tulevaa mustikkasatoa!

Kivikeskujärvi

Kivikeskujärven maisemissa.

Perhosia, muurahaisia, sammakoita...

Kivikeskujärvi on kohde, joka on kummitellut omalla kartallani jo vuosia. Joskus lähelle on vain pitkä matka.
Nyt toukokuisen vapaapäivänä päätimme aivan extemporee lähteä tarkistamaan tämän kohteen.

Kyltti parkkiksella. Ajo omalla vastuulla.

Paikalle pääsee Koukkujärventieltä. Isompia opastekylttejä ei tienvarresta löydy, mutta tarkkasilmäinen saattaa huomata (kaatopaikan suunnasta tullessa vasemmalla) pienen metsäautotien ja sen jälkeen pienen parkkipaikan. (Matkaa noin kilometri Kankaantaan kisan majan jälkeen.)
Ajo parkkiin omalla vastuulla!
Meidän poppoo päätyi parkkeeraamaan siististi tien sivuun.
Järvelle pääsee kahta reittiä. Metsäautotietä tai polkua pitkin. SeKotKo suuntasi järvelle metsätietä pitkin ja palasi polun kautta.

Kohti seikkauluja!

Metsätie on helppokulkuista, kuten arvata saattaa. Ihan perille rantaan ei sentään näin helpolla pääse, mutta pitemmän pätkän kuitenkin. Täällä oli kuivaa ;)
Metsätie saattaa kuullosta tylsältä, mutta kun piti silmänsä auki, ihmeteltävää piisasi!

Kangasperhosia riitti näin keväällä!

Sammakonkutua piisasi! Myöhemmin myös niitä sammakoita...

Jos valitsee lähestymisreitiksi parkkipaikalta lähtevän polun, päätyy suoraan tulistelupaikalle. Jos taas hipsii tien kautta, eikä halua kiertää koko järveä, kannattaa rannassa kulkea polkua oikealle.
Me kun oltiin lähdetty seikkailemaan, suuntasimme vasemmalle.

Mutaa, sammakoita, lintuja ja se kivi keskellä järveä!

Kuten jo yllä todettu, päätimme kiertää koko järven. Selkeä polku lähti johdattamaan meitä, mutta hyvin pian selvisi reissun teema: Mutaa ja sammakoita. :D
Kyllähän sitä järki sanoo, että kun soisessa ympäristössä liikutaan, voisi kumisaappaat olla pop. No, koskas sitä järkeä on ehditty kuuntelemaan, ja toisaalta tässä kohtaa reissua ei takaisinkaan viitsitty kääntyä. Onneksi oli lämmintä!

Sorsia näkyvissä!

Heti pian järvelle päästyämme näimme sorsapariskunnan. Päättivät kyllä siirtyä väljemmille vesille meidän lähestyessä. Corppu koiramme ei millään meinannut ymmärtää, että sorsista ei nyt leikkikaveriksi ole.

Sammakostakaan ei kaveriksi koiralle ollut!

Koska Corppu omaa ikuisen optimistin luonteen, pettymys sorsista karisi pian, sillä bongattuna oli jo uusi potentiaalinen leikkitoveri: sammakko! Allekirjoittaneella tosin meni hetki tajuta, että mikä siellä niin kovasti koiraa kiinnostaa. Kuvan sammakko oli siis reissumme ensimmäinen, vaan ei todellakaan viimeinen! :D

Jatkaessamme matkaa mutakoita väistellen, laskeutui järvelle ihailtavaksemme vielä neljä joutsentakin <3

Tauon paikka!

Kivikeskua kiertävälle polulle on merkattu kaksi virallista tulipaikkaa. Epävirallisia löytyi järveä kiertäessä muutama lisää. Siistejä olivat nekin, ja yhdellä sellaisella pidimme pienen juomatauon maisemia ihaillen.

Kaikkein mutaisimmissa paikoissa oli sylikyyti mukelolle paras vaihtoehto...

Koska polku kulkee ihan todella rannassa, sai järvimaisemaa ihailla "koko rahan edestä!"
Lokit olivat aloittaneet pesintäpuuhat järven kivillä, ja taisipa siellä telkkäpariskuntakin laineilla liplatella.

Maisemaa vähän toiselta puolelta.. Ja se kivi!

Ei nyt ihan keskellä järveä, mutta siinä paikkeilla kuitenkin, sijaitsee iso kivi. Tämän kiven bongailu vähän joka kulmasta osoittautui hauskaksi puuhaksi meidän poppoolle. (Joo, hulluilla on halvat huvit ja silleen....)

Toisen taukopaikan puuvarantoja.

Taisin jo ylempänä mainita, että epävirallisia taukopaikkoja oli järven ympärille syntynyt, mutta löytyypä kohteesta kaksi virallistakin.
Yllä olevassa kuvassa näkyvä oli meille ensimmäinen. Paikka oli varsin siisti ja puitakin oli saatavilla.
Päätimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa ja pitää evästaukomme siellä seuraavassa. Taukopaikkojen välinen matka on noin 400metriä.

Lähempi tai kauempi. Riippuu suunnasta.

Saavuimme toiselle taukopaikalle. Tämä on se paikka, johon parkkipaikalta tuleva polku johtaa. Täälläkin oli siistiä ja puita tarjolla, mutta selkeästi suositumpihan tämä on. Halutessaan voi siis vain poiketa täällä grillaamassa ja nauttia kevyemmän luontoannoksen.

Anna emäntä evästä!

Pikku kivikesku ja pyllymäkeä!

Evästelyn jälkeen suuntasimme kohti autoa. Päätimme palata tien sijasta polkua pitkin.
Hetken saimme polun alkua haeskella, mutta sopivasti seikkailtuamme löysimme sen kuitenkin.
Polku laskeutuikin yllättävän jyrkästi kohti Pikku kivikeskujärveä, ja silleenhän siinä kävi että allekirjoittanut laski osan matkaa pyllymäkeä. :D

Corppu ja Pikku kivikesku. Tässä kohtaa oli kuvaaja vielä pystyssä.

Jos polku oli itse Kivikeskua kiertäessä mutainen ja kostea, niin tämä pätkä oli todella märkää!
Tässä kohtaa matkaa tosin ainakin allekirjoittaneen tossut olivat siinä kunnossa, että pieni lisäkosteus ei enää haitannut, vaan saattoi keskittyä maisemien ihailuun.

Pikku kivikeskua.

Osan matkaa polku on merkattu puihin sinisellä maalilla ja polku on selkeää. Vaan kun jouduimme isoimpia lätäköitä mukelon vuoksi väistelemään, meinasimme kerran jos toisenkin hukata polun. Ei siinä, kunhan suunta on oikea ei täällä eksymään pääse. Mutta onhan se nyt kivempi polkuja tallata kun ryteikössä ryskiä.
Autolle takaisin päästyämme olimme enemmän ja vähemmän mutavarpaisia, mutta tyytyväisiä. Kannatti taas seikkailla!

Luonnon omaa taidetta.

Lyhyesti:

*Kiva parin tunnin patikka, mikäli kietää koko järven ja pystähtyy evästelemään.
*Tulipaikat siistit (ainakin käydessämme paikalla)
*Ota huomioon soinen ja kostea ympäristö! Polut paikoiteillen todella mutaisia ja märkiä!

Yltä ja Alta

Yltä ja alta laavulta kuvattuna!

Tulta ja taidetta...

Kun kelit alkavat muistuttaa enemmän kevättä kuin talvea, herää kerrostaloasujassa himo ja halu iltapalalle ulkona. Parvekeen ollessa vähän tylsä (ja ahdas) vaihtoehto, pakkasimme kimpsut, koirat ja kakaran autoon ja suuntasimme Hämeenkyröön.
Mukelon toiveista huolimatta suuntasimme ensin iltapala touhuihin laavulle...

Pinsiö-seura ry:n ylläpitämälle laavulle mahtuu isompikin sakki.

Laavulle pääsee kahta kautta: Ensimmäinen vaihtoehto on jättää auto Yltä ja alta-teoksen parkkipaikalle, jonne on Sasintieltä kyltti. Parkkipaikan reunassa on komea "portti", josta lähtee selkeä polku kohti laavua. Polku on nousua ylämäkeen ja paikoitellen melkoisen kivikkoista.
Toinen vaihtoehto on ajaa Sasintietä hiukan eteenpäin ja kääntyä vasemmalle soraparkkipaikalle. Tästä ei laavulle olekaan kuin pikkainen kipaisu.

Iltapala on katettu!

Laavua ylläpitää Pinsiö-Seura ry. Täytyy sen verta kehaista, että jokaisella käynnillämme on paikka ollut suhteellisen siisti ja puita on ollut hyvin saatavilla! Tähän kokemukseen tietysti voi vaikuttaa jokainen vierailija tahollaan. Kerätään ne tyhjät makkarapaketit ja muut roskat paikalla olevaan roskikseen, mikäli niitä ei jaksa kotiin asti kantaa!

Tulta ja taidetta.

Parasta tällä laavulla eväiden lisäksi on tietysti maisemat. Iltapalan jälkeen olikin hyvä vielä hetki purkaa energiaa...

Teletappimaa!

Ensikosketukseni Yltä ja Alta-teokseen tapahtui melko pian uuteen kotiini muutettuani. Olin kuullut juttua "Teletappimaasta" ja houkuttelin Ukkosen minut sinne viemään. Paikalle päästyäni ymmärsin oikein hienosti, mistä moinen lempinimi tälle paikalle oli tullut.
Virallisestihan paikka on amerikkalaisen Nancy Holtin ympäristötaideteos nimeltään Yltä ja Alta (Up and Under).

Alta!

Jos täällä riittää ihan aikuisellekin ihmeteltävää, voitte varmasti kuvitella 4 vuotiaan Mukelon innostuksen. Alta ja yltä! Vähän siitä sivusta ja sitten taas ympäri.

Yltä!

Vähän siitä sivusta!

Mielestäni parasta tässä paikassa on sen ehkä vähän yllättäväkin monipuolisuus.
Voit vain pikaisesti piipahtaa tai viettää paikalla useamman tunnin. Littaa, piilosta, "kilparatailua". Talvella pulkkamäkeä, kesällä eväsretki! Päätös on sinun, me ollaan kokeiltu vähän kaikkea! :D

Up and under iltahämyssä.

LYHYESTI:

*Autolla melkein perille
*Siisti laavu
*Vain mielikuvitus rajana
*Osoite: Sasintie 555, 39150 Pinsiö
*Yltä ja alta -nettisivut

Ritajärven luonnonsuojelualue

Komea portti houkutteli tulijoita.

Kun maaliskuinen aurinko pilkottaa taivaalla ja keli on ihan pikkasen pakkasen puolella, herää meidän poppoossa halu lähteä luontoon. Ja jos tämmöinen päivä vielä sattuu olemaan sunnuntai, ei tartte enää kuin miettiä että minne sitä menisi.
Olemme jokusia kertoja ajaneet ohitse kylteisetä, jotka opastavat Hornion ja Ritajärven suuntaan. Nyt päätimme käydä katsomassa, mitä opasteiden päästä löytyy...

Reippahasti käypi askeleet...

Eväät reppuun ja auton nokka kohti osoitetta Ritajärventie 358, Sastamala.
Ensin isoa tietä, sitten vähän pienempää ja vielä vähän pienempää..
Ja lopulta perillä.
Rehellisesti täytyy tunnustaa, että nähdessäni komean portin ja autojen täyttämän parkkipaikan, olin todella yllättynyt. Mielikuvissani tämä "perämettäläinen" oli tyypillinen unohdettu luontopolku, jossa talvella liikkuisi vain pilkkijät ja me. :D
Kuinka väärässä siis olinkaan, ja hyvä niin!

Valkeajärvi oli tänään nimensä mukainen...

Aurinkoinen sunnuntai oli houkutellut paikalle paljon kulkijoita, ja ilahduttavan paljon lapsiperheitä. Toki loppuvalla talvilomallakin saattoi olla vaikutusta.
Automäärästä huolimatta porukka aika kivasti "katosi" reitin varrelle ja oikeastaan vain nuotiopaikoilla törmäsimme lähemmin kehenkään.

"Kulissit" kunnossa!

Koska jätimme automme Ritajärventien parkkiin, oli meillä portin jälkeen vastassa alamäkeä ja reitin ensimmäinen osuus, joka päätyy Valkeajärven rantaan. Lumipeitteessä järvi oli todella nimensä mukainen. Pari pilkkijää ja muutama kävelijä näkyi jäällä, mutta me päätimme pysyä perinteisemmällä reitillä. Suuntasimme siis kulkumme parkkikselta katsottuna vasemmalle.

Ja taas täytyy hiukan kehaista! Täällä todella on "kulissit kunnossa"!
Hankalampien paikkojen yli oli rakennettu yllä olevassa kuvassakin näkyviä siltoja. Niitä pitkin olikin mukava käpytellä, paitsi Corppu-koiran mielestä. Hän olisi paaaaljon mieluummin kiertänyt moiset hökötykset.

Kovin pitkälti ei tarvitse reittiä kävellä kun ensimmäinen nuotiopaikka tulee esiin. Tähän olikin sekä mennessä että tullessa parkkeerannut vähän pienempien lasten perheet. Eli vinkki vinkki!

Kannas.

Kovin montaa sataa metriä ei tarvinnut tästä jatkaa, kun edessämme tuoksui ja näkyi Kannas-laavu.
Laavulla oli paljon polttopuita, se oli siisti ja löytyipä palveluista myös puucee.

Hiukan kannaksen jälkeen koukkasimme jälleen vasemmalle ja otimme suunnaksi Ylisen Ritajärven. Tässä kohtaa väki selvästi väheni ja ylhäisessä yksinäisyydessä saimme taivaltaa.

Opasteetkin olivat selkeät ja hyvässä kunnossa!

Päästyämme rantaan, mukelo viihdytti itseään pitkän tovin komeilla lohkareilla. Löytyipä sieltä kuulemma valtaistuinkin!
Lohkareilta otimme suunnan oikealle, sillä tällä kertaa ei tarkoituksemme ollut tehdä kovin pitkää lenkkiä. Eväitähän tänne oltiin tultu syömään. :P

Reittimerkistö oli näkyvää.

Iso plussa vielä hyvin merkityistä reiteistä! Mukelo on kunnostautunut merkkien löytäjäksi, mutta täällä tehtävä oli melko vähäistä, sillä merkit olivat selkeät ja näkyivät kauas. Ei siis pelkoa eksymisestä. :D

Ai tästäkö me mennään?

Palaillessamme pikkuhiljaa kohti autoa, näimme vilauksen myös Alinen Ritajärvestä. Reittiä olisi halutessaan päässyt helposti jatkamaan senkin ympäri, mutta päätimme jättää tämän kierroksen toiseen, vähän jäättömämpään kertaan.
Suloinen savun tuoksu houkutteli meitä lähemmäs jo ylempänä mainittua Kannaksen laavua, mutta matkalle osuikin tarkoituksiimme sopiva rauhallinen kivi jäätikön laidalla. Näin se reissun kohokohta, evästauko, tuli hoidettua. Sitten vielä viimeiset askeleet takaisin autolle. Reittivalinnastamme johtuen "jouduimme" palaamaan jo tutuksi tullutta reittiä pitkin, mutta järveä ja luontoa ihastellessa tämä ei kyllä haitannut!


Täytyypi tunnustaa, että Ritajärven luonnonsuojelualue oli harvinaisen mukava yllätys kaikkinensa!
Todellakin tulemme vielä takaisin, joskin vähän vähemmän jäiseen aikaan!

Aluleen kartta.

LYHYESTI:

*Päiväretkeilyyn oikein passeli. Raittivalinnoilla pystyy helposti vaikuttamaan reissun laatuun ja rankkuuteen.
*Hyvin hoidettu!
*Osoite parkkipaikalle: Ritajärventie 358, Sastamala
*Ritajärvi Sastamalan seudun sivuilla
*Ritajärven Facebook-sivut