Cafe Kompo (Kesäkahvila Nokialla) (Sulkenut ovensa)

Cafe Kompo on avoinna elokuun 2020 loppuun!

Caffella Kompossa!

Nokian torin kupeeseen on avattu kesäksi 2020 pieni ja suloinen torikahvila: Cafe Kompo, jonka  taustalla on neljän nuoren naisen yritys ja kouluprojekti.
Ällös anna koon hämätä! Tähän Kompoon on saatu mahtumaan kaikki oleellinen: Hyvä kahvi, paikalliset limonadit, vohvelit, suolaiset ja makeat herkut.

Muutaman kerran SeKotKo on kävellyt vain kuola suupielestä valuen ohi, mutta tänään oli hetki aikaa istahtaa ja nauttia!

Kahvia, toastia ja toritunnelmaa!

Jos olet samanmoinen kuin allekirjoittanut, saattaa tarjonta pistää hetkeksi pohtimaan...
(Paitsi jos käyt vilasemassa tarjontaa etukäteen heidän sivuillaan )

No kahvia ainakin, sehän on selvä! Jaa että tummaa vai vaaleaa paahtoa?! Maidolla, kauramaidolla vai jopa ilman?! (Pieni kahvi 2,00€)

((Tärkeä tieto lukijoille, mustaa sen olla pitää 😋 ))

Kahveen kanssa jotain suolaista (eihän sitä aamupalaksi voi herkkuja syödä?!). Päädyin sitten mozzarella-pesto-tomaatti-rucola toastiin. (4,50€)

Toasti tuotiin minulle hetken kuluttua pöytään ja täytyypi kehaista että rahoilleen sai vastinetta!

Kun olin kiltisti leipäni "pupeltanut", piti meikäläisen vielä maistaa jotain herkkua. Ihan vaan tämän blogin vuoksi!

Cookie!

Koronan vuoksi en sormea suuhun laita, mutta ei se valintojen edessä kaukana ollut!

Tarjolla olisi ollut niin tuoretta munkkia kuin mitä suloisempia murotikkareita! Unohtamatta tietenkään houkuttelevia vohveleita. Päädyin kuitenkin kahden cookien välillä tummempaan versioon ja totean vain: OMNOMNOM! (Cookie 1,50€/kpl, 5€/5kpl)

Kupuni ravittuani istuin vielä hetken ja seurasin Kompon elämää.

Ehdottomasti täytyy kehaista loistavaa ja aurinkoista asiakaspalvelua!
Oli asiakas pieni tahi suuri, ystävällinen palvelu pelasi.
Toriaikaan ei karvaisia asiakkaita näkynyt, mutta koiruuksille oli oma vesikuppi varattuna.

Plussaa myös torikahvilan syöttötuolista, vaikka meillä ei enää moiselle tarvetta olekaan.

Lisäksi kivana yksityiskohtana oli Pantin verran hyvää- tölkkisaavi.

Pantilliset pullot ja tölkit kerätään erilliseen saaviin ja kesän lopuksi varat ohjataan nokialaisen yhdistyksen/yhteisön hyväksi. Mahtavaa yhteisöllisyyttä!

Cafe Komposta voit muuten ostaa herkkuja myös mukaan!

Käyntini Kompossa oli tämän kesän ensimmäinen, mutta kokemuksen perusteella voin luvata: me palaamme! 😄

IHANA, SULOINEN murotikkari!!!
Kuva lainattu Kompon Facebook-sivuilta!

LYHYESTi:

*Cafe Kompo on avoinna joka päivä elokuun 2020 loppuun kello 9-18!

*Cafe Kompo Facebookissa

*Cafe Kompon kotisivut

*Koirille oma vesikuppi
*Tuet nuoria yrittäjiä!

*Voit ostaa herkkuja myös mukaan

Keltainen talo (Suljettu pysyvästi)

Kahvia, kakkua ja kekkereitä...

 

Mukaan Mukelo ja Mumppa. 

Auto kohti Pälkänettä. 

Ensimmäinen stoppi Strutsitilalla, josta olenkin jo aiemmin kertoillut. 

Hiukan lounasta, ja sitten se iskee! 

Kahvihampaan kolotus!
Onneksi hätä ei ole suuri, vaan lähistöltä löytyy Keltainen talo.

Historiaa huokuvan pytingin ohitse on lähes mahdotonta ajaa sitä huomaamatta.
Jos kuitenkin epäilee eksyvänsä, osoitteella Onkkaalantie 102 navigaattori ohjaa kohteeseen.

Herkkua on siinä monenlaista...

Poppoomme pyyhältää sisään.
Törmäämme välittömästi valinnan vaikeuteen.
Kakkua ja suolaista.
Ottaisinko sitä, tätä vai tuota? Ai pullaakin olisi?!
Me aikuiset juodaan kahvia, mitäs Mukelo? Tämä vai tuo?

Saamme lopulta tehtyä päätöksen ja siirrymme salin puolelle, jonne on katettu kahvit.

Marenkitorttua ja appelsiini-suklaakakkua!

Kahvia tarjolla.

Kun kahvit on hörpitty ja Fazerinalle maistuva appelsiini-suklaakakku syöty,
on kahvihammas tyytyväinen!
Mukelo ihastuu myyntipöydällä möllöttävään puuhirveen.
Hinta on edullinen, joten hirvi muuttaa meille.
Tyhjin käsin ei tarvitse meikäläisenkään poistua.
Kahvin lisäksi Keltaisessa talossa on tarjolla tuotteita tuliaisiksi tai kotiin vietäväksi.
Psssst.. Ne polkkakarkit oli ihania!

Hunajaa, karkkeja, hilloja...

Kynttilöitä, koristeita...

 

Kun aikuiset tössöttävät ostoksia, alkaa Mukeloa kyllästyttää.
Joko mennään? Joko?
Vaan sitten tarjoutuu tilaisuus järjestää kekkerit!
Naulakoiden alta aulasta löytyy nimittäin Idan leikkikahvila!
Meinaapa sielläkin valinnan vaikeus iskeä. :)
Kun leikkikakutkin on syöty, poistumme kotimatkalle tyytyväisinä.

Idan leikkikahvila!

"Äiti. Nyt mä leivon sulle vesikakun!"

LYHYESTI:

*AVOINNA KESÄISIN!
*Kahvia, kakkua, matkailuneuvontaa, ostoksia
*Lapsille leikkikahvila
*Onkkaalantie 102, 36600 Pälkänen
*Avoinna 19.6. - 13.8. (2017)
Arkisin: 11-18, lauantaisin 11-16 ja sunnuntaisin 11-18
*Kotisivut
*Löytyy myös Facebookista

Elonkierto

Tervetuloa Elonkiertoon!

Elonkiertoa kiertämässä!

Kaunis kesäpäivä houkuttelee pienelle reissulle, vaan minne me mentäis tänään? Tästä se ajatus sitten lähti ja päädyimme pitkään mielessä kutkutelleeseen Elonkiertoon. Jaa että mikä se semmoinen on?

"Elonkierto on Luonnonvarakeskuksen esittelypuisto, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Elonkierrossa voi oppia, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä ja miten tutkimus siirtyy käytäntöön." kerrotaan Luonnonvarakeskuksen sivuilla.

Opasteet opastavat meidät perille saakka ja lampaat laiduntavat parkkipaikan läheisyydessä. Vaikuttaa lupaavalta!

Kierros aloitetaan tietysti karttaa vilkuilemalla. ( Ja ihan näin jälkiviisaan vinkki että tuosta laatikosta löytyy sitten mukaan otettavia karttoja. ;) )

Portista sisään ja tietoa alkaa tulvimaan: Yrttejä, humalaa, pellavaa.. Jokainen kasvi ja kohde on merkattu kyltillä, joten mukana olevaa Mumppaa (Mukelon mummu) ei tarvitse koko aikaa vaivata kysymyksillä.

Ruiskukkia ruispellossa.

Kesäinen aurinko lämmittää ja ilma tuoksuukin täällä ihan kesälle. Mukelo istutetaan ruispellon laitaan, siis semmoisen vanhanaikaisen ruispellon, jossa vielä ruiskukat kukkivat. Mukana oleva Mumppa fiilistelee ja ilmoittaa että täällä tulee ihan lapsuus mieleen.

Vehnää melkosen monessa muodossa!

Kierros jatkuu ja ihmeteltävää riittää. Tälle kaupunkilaismöllykälle tulvii uutta tietoa ihan tuutin täydeltä. Tiesittekö, että vehnää on vaikka kuinka montaa eri lajia? No, en minä ainakaan... Vehnä kun vehnä. :D

Taukopaikka.

Elonkierron pituudeksi ilmoitettu n. 2kilometriä. Maasto on helppokulkuista ja ainakin tukevammilla rattailla varmasti kierrettävissä. Reitin varrelle on ripoteltu penkkejä ja tuoleja, joten jalkojen väsyessä voi istahtaa ihailemaan maisemia ja vaikkapa haukkaamaan vähän evästä!

Keltasinappi ja nokkosperhonen.

Koska puistossa on tarjolla monenmoista kasvia ja kukkaa, siellä tuntui viihtyvän myös luonnon pienempi väki. Perhosia ja leppäkerttuja tuli kierrolla bongattua useampia.

Lemmuset laitumella.

Mukeloa ainainen kasvien ja kylttien tuijottelu alkoi välillä selvästi jo vähän kyllästyttää, mutta sitten jostain kuului kutsuva "muuuu". Lehmiä? No kyllä! Ja tovin päässä vuohia!

Maisemaa labyrintistä.

Kun lehmät, vuohet ja vihannekset on katsastettu, ilmestyy eteemme hamppupelto. Eikun hei! Siellähän on labyrintti! Mukelo sukeltaa polulle, ja katoaa pian mutkan taakse. Onneksi huomattavasti pidempää Ukkosta on helpompi seurata. ;)

Kierros alkaa olla lopuillaan, vaan ei suinkaan loppu. Edessämme kohoaa komean kokoinen punainen rakennus, jonka seinässä lukee Elonkierron makasiini. Kahvitauko! 

Kahvilaa ylläpitää paikallinen 4H-yhdistys, joten mielellään sitä nappaa vielä munkin kahvin kaveriksi. HUOM! Kahvilalla on eri aukioloajat kuin puistolla muutoin. Täältä voi tarkistella kahvilan aukioloa!

Väliaika! Kahvia ja pullaa...

Jos ei koko kierrosta halua kiertää, mutta virvoketta tekisi mieli, pääsee makasiinille myös suorempaa reittiä parkkipaikalta. Makasiinin vierestä löytyy myös WC:t, jotka huussimaisesta ulkonäöstään huolimatta sisältävät nykyaikaiset mukavuudet. ;) Pottaa ei tosin pytyn vierestä löytynyt.

Hevoset tulivat tervehtimään meitä.

Kun kahvit ja limut on nautittu, sekä heinäpaalien seassa makasiinissa hypitty, voikin siirtyä kiertämään kierron loppuun.

Hevoset hölkkäävät tervehtimään meitä ja poseeravat kameralle komeasti. Mukeloa kuitenkin kiinnostaa hevosia enemmän niiden laitumen vierestä löytyvät traktorit ja työkoneiden osat. 

Vielä pikkuisen possujen rapsuttellua ja sitten alkaakin jo tuttu parkkipaikka häämöttää.

Vaan vielä täytyy käydä tervehtimässä lampaat, ennen kuin voimme heipatella Elonkierron... 

...Tältä kertaa! 

Kuka on se porukan mustalammas?

P.S. Elonkierrolle ovat myös koirat tervetulleita! :)

Lyhyesti:

*Ilmainen kohde ihan kaikille vauvasta vaariin!

*Koirat tervetulleita!

*Paikalla voi poiketa useammankin kerran, sillä luonto luonnollisesti muuttuu kesän aikana.
*Kierrolla myös tapahtumia ja teemapäiviä.

*Avoinna kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin joka päivä kello 06-23!

*Ojaisten tie 44, 31600 Jokioinen

*Kotisivut (Elonkierto löytyy myös Facebookista)

Reipin tila

Ilmaista iloa Reipissä. 

Kuten jo aiemmassa bloggauksessa vihjailin, on Reipin alueella vielä yksi kohde kierrettävänä: Reipin tila. Tila jakaa parkkipaikan yhdessä Reipin museon kanssa (katso edellinen postaus), ja nämä kaksi kohdetta sijaitsevatkin aivan ritirinnan, joten reippaasti vain tutustumaan molempiin.
Reipin tilan osoite on Museotie 6, Pirkkala.

Kesäisen kaunis tapa estää autoliikenne.

Jo parkkipaikan tuntumassa meitä vastassa on tilan suomenhevoset. Ne ovat selvästi tottuneet ihmettelijöihin, sillä ne hölkkäävät meitä tervehtimään ja tämän jälkeen jatkavat omia touhujaan.
Maalaistunnelmaan pääseekin jo ennen pihaa. Maitotonkkia, kukkasia.. Näitä ehtii tämä äippä hetken ihailla, kunnes Mukelo jo bongaa ponit!

Kesäistä...

Kun ponien pupellusta on hetki katseltu, siirrytään taas hiukan peremmälle.
Meitä vastaan taapertaa kanalasta karannut tipu, mutta henkilökunta osaa kertoa että tipu löytää kyllä tiensä takaisin, kunhan vaan malttaa. :D

Nonparelli-possu.

Nonparelli possu tervehtii meitä röhkäisyllä ja ottaa tyytyväisenä rapsutukset vastaan. Tämän jälkeen se käy possumaiseen tapaan röhnöttelemään ja meidän on aika käydä vilkaisemassa ne muut kanat ja tipuset. Yksi, kaksi, kolme, aika monta, tuumaa Mukelo.

Reipin tilalla eläimet ovat, ainakin meidän käydessämme, sopivan uteliaita. Tämä lehmä-neito lipaisee kättäni karkealla kielellään ja Mukelosta se on hauskaa.
Lehmien naapurista löytyy vielä pupuja, mutta ne ottavat kuumalla kelillä rennosti, eivätkä jaksa poseerata vieraille.

Piha on äkkiä ihmetelty, mutta vielä on aikaa kupposelle kahvia.
Reipin tila toimii täysin omin voimin, ja osa kuluista katetaan lahjoituksin ja kahvilan tuotolla.
Pannukahvia, voisilmäpullaa ja Mukelolle limppari. Kolikko kilahtaa myös avustuspossuun.

Arvatkaas mikä oli hitti?

Vielä ennen lähtöä pitää tehdä vähän hiekkakakkuja. Mukelon keskittyessä kaivurihommiin, me aikuiset ihmettelemme tilan lammaskaksikkoa, joka aina välillä kuljeskelee tilalla vapaana. :)

Lyhyesti:

*Ilmainen.

*Kahvilla voit tukea toimintaa.

*Nopea stoppi, joten perheen pienimmätkin varmasti jaksavat tämän pihan kiertää.

*Osoite: Muesotie 6, 33980 Pirkkala

*Avoinna kesällä la-su 12-16.

*Reippi Facebookissa, Reipin kotisivut

Reipin museo ja Pirkkalankylän kulttuuripolku

Historiaa ja reippailua Reipissä.

Viikonloppu, eikä mitään tekemistä? Piipahdus Pirkkalassa piristää!
Suuntasimme kulkumme tällä kertaa kohti Reippiä. Reipissä saa oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai kolme, tai neljä.. Mutta siitä lisää tuonnenpana.

Reipin museolle on kyllä opasteet Anian rantatieltä, mutta silti jouduimme painamaan tiukkaan jarrua jottemme olisi pyyhältäneet risteyksen ohitse. Osoitehan museolle on Museotie 9, Pirkkala.

Auto parkkiin ja hommiin. Matkalla museolle pääsemme ensin ihastelemaan laitumella poseeraavat hevoset. Mukelon innostus alkaa nousta.

1. Kärpänen: Museo

Hevosten vierestä löytyy museon ensimmäinen kohde, Valkilan paja. Pajasta löytyy paljon ihmeteltävää hevosenkengistä rautanauloihin ja nahkapalkeista alasimeen. Pajan toiminnasta on kerrottu paikalla olevissa opaslapuissa kattavasti. :)

Työkalutkin ovat jykevää tekoa.

Kun pajaa on ihmetelty Mukelon kyllästymiseen asti, on aika siirtyä aitta-alueelle. 

Vanha tuulimylly pyörii hitaasti tuulessa ja museon opas tervehtii iloisesti. Mistäs sitä oikein aloittaisi?

Opas vinkkaa, että Kalustevajasta pihan perältä löytyy tarktoreita ja työkoneita. Sinne siis! Koska museolla on saapuessamme aika rauhallista, saamme oppaan matkaamme. Tämähän passaa! Monet mööpelit saavat ihan uutta "hehkua" oppaan selittäessä niistä tarkemmin.

No, traktorin meikäläinenkin tunnistaa ja komean palokärrynkin!

"Tällä punnitaan!" Tiesi mukelokin.

Kun vaja on ihmetelty, pääsemme tutustumaan museon muuhunkin tarjontaan.

Punainen Kyöstin aitta on seuraavana ohjelmassa. Aitan alakerrassa pääsee katsastamaan suutarin välineitä. Mukelolle esiteltiin myös vanhan ajan pyykkikone, eli pyykkilauta. Myös muuta vaatehuollon tarpeistoa on nähtävillä.

Yläkerrassa voi leikkiä prinsessa Ruususta, mutta älkää nyt oikeasti tökkäiskö sormeanne värttinään!

Tuohityöt ovat aina kiehtoneet allekirjoittanutta, ja niitä pääsi täällä ihastelemaan! On sitä joskus osattu!

Kyöstin aitan tuohikontteja.

Aitan yläkerrassa alkaa tulla lämmin, ja siirrymmekin hetkeksi pihalle vilvoittelemaan. Mutta vain hetkeksi, sillä vielä on yksi rakennus kierrettävänä: Sikojärven aitta.

"Varokaa päätänne" opas muistuttaa. Mukelo livahtaa aittaan sujuvasti, mutta meikäläisenkin tappijaloilla on pakko kumartaa. :D

Sikojärven aittaan on koottu maaseudun elinkeinoihin ja kodinhoitoon liittyvää esineistöä.

Lättypannu, kauha, kalaverkko.. Mukelokin tunnistaa näitä esineitä. :)

Kahvimylly.

Sikojärven aitan yläkertaan on koottu koulunkäyntiin liittyvää esineistöä. Karttapallo on kiinnostava ja komeat penkkirivistöt paljastuvat kiertokoulupulpeteiksi. Mukelosta ei taida vielä kouluun olla, ei meinaa malttaa pysyä paikoillaan. ;)

Tähän onkin hyvä päätää museokierros!

<3

2. Kärpänen: Kultturipolku/luontopolku

Kun museossa on tankattu historiaa, voi pieni pään tuulettaminen tehdä hyvää. 

Pirkkalan kunta ylläpitää Pirkkalankylän kulttuurireitti-nimistä kierrosta, jonka alkupiste sijaitsee museon parkkipaikalla. Kierroksella pääset tutustumaan entisen Pirkkalankylän maisemiin ja kulttuurikohteisiin. 

Tästä linkistä löydät kartan ja oppaan reitille. :)

Meidän poppoo tosin ei koko reittiä kiertänyt, vaan tyydyimme tallustamaan Reipin pätkän.

Museon aittojen välistä tarkkasilmäinen bongaa luontopolku kyltin. Mennääks mettään?

Metsään menevi.

Mukelo on innoissaan. Juoksee ja hyppii. Polku on koko matkan selkeää, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kurkistelemme kivien koloihin, onkohan täällä maahisen pesä?

Tuo kivi näyttää ihan hailta! Mikäs kukka se tässä kasvaa?

Polun varresta löytyy muutamia opastauluja reittiin ja kohteisiin liittyen.

Hirvisaaret.

Maasto on vaihtelevaa, mutta helppokulkuista. Tosin rattaat kannattaa vaihtaa kantoreppuun/liinaan/syliin niiden pienempien kulkijoiden kanssa.

Maisemissa riittää myös vaihtelevuutta. Ensin metsää, sitten järveä, välissä vähän ketoa ja sitten..

3. KÄRPÄNEN: Reipin rantasauna ja uimaranta. Jos kelit ovat kohdillaan ja varusteet kunnossa, voi museo- ja luontokierroksen jälkeen pulahtaa uimaan.
Tokihan uimarannalle voi myös ajella kierroksen jälkeenkin, tai tehdä vallan oman retkensä. 

Ainakin meidän käydessämme ranta oli varsin siistissä kunnossa. :)

Entäpä se 4. kärpänen? No sehän on Reippi eli Reipin tila, josta onkin ihan oma postauksensa.

Lyhyesti:

*Ilmaista tekemistä koko sakille.

*Kiva kesäkohde.

*Museo on avoinna kesäkuukausina to-su 12-16

*Osoite: Museotie 9, Pirkkala

* Museon sivut Pirkkalan kunnan kotisivuilla

Strutsitila Syrjynen

Maisemaa parkkipaikalta: Kahvila ja lammashaka.

Ensimmäisen reissuni Syrjysille tein jo joskus 2000-luvun alkupuolella kummipoikani kanssa. Mainos valtatie 12 varrella sai mielenkiinnon heräämään, ja pitihän sitä käydä katsomassa ihmettä nimeltä strutsitarha.

Tuon reissun jälkeen onkin käyntejä kertynyt useampia. Ensin kummipojan kanssa, sitten kahdestaan Ukkosen kanssa ja nyt myöhemmin sitten Mukelon ollessa mukana.

Pikkuisen erilainen eläinpiha!

Strutsitila Syrjysen löytää osoitteesta Kirvuntie 76, Pälkäne. 

Heti autosta noustessa meitä saapuu tervehtimään pikkuinen lammas. Mää, se tervehtii ja seuraa meitä aidan vierustaa lähes kahvila-rakennukselle asti. Ankat kaakattavat uima-altaassaan ja Mukeloa ei meinaa saada eteenpäin.

Lopulta pienen houkuttelun jälkeen pääsemme kahvilaan saakka pääsymaksua maksamaan. 

Aikuset 3,50€, lapset 4-14 2€, alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. :)

Heti alkuun piti pysähtyä pupuja ihmettelmään!

Kun puput on ruokittu ja ihmetelty, päästään viimein asiaan. Portista sisään ja vastassamme onkin joukko kanoja. Oma katseeni hakeutuu jo strutsien suuntaan, mutta Mukelolla on kovasti asiaa kotkottajille. Ja sille kukolle, joka ilmestyy sisätiloista tilannetta tarkkailemaan.

Kukkuluuruu!

Kanojen jälkeen vuorossa ovat ne tilan innoittajat, eli strutsit. Varoitusnauha kertoo, että ihan lähelle ei saa, eikä kannata mennä. Tyydymmekin siis ihailemaan näitä tipusia nauhan ja aitojen takaa. Kovin kauaa ei Mukelo jaksa kuunnella tarinointiani strutseista, joten on aika jälleen jatkaa matkaa peremmälle. Ohitamme komeat "karvalehmät" eli highlandit. Mukelon mielestä niillä on hienot sarvet.

Siisti kuin sika pienenä?

Sitten onkin vuorossa piristävä yllätys: villisika. Tai no, emo lähinnä vetelee sikeitä, mutta meidän saapuessamme aitaukselle alkaa vilistys! Possuja! Näiden vallattomien raitapaitojen menoa on hauska seurata. Kamera vaan ei pysynyt mukana jutussa :D

Kuusipeurallekin kelpasi vihreät herkut!

Viimeisempänä, vaan ei vähäisempänä ovat kuusipeurat! Syrjysen tila on ainoa paikka, jossa olen päässyt syöttämään kuusipeuraa kädestä. Ja nyt pääsi myös mukelo. Tämä olikin jännenpi juttu!
Mainitaan nyt vielä sekin, että aivan kuusipeurojen aitauksen vieressä sijaitsee Suomen korkein kota! 

Tämän jälkeen onkin hyvä suunnata kahville, mutta ensin pitää ihailla lehmiä, traktoria ja niitä kanoja. (Taas!)

Pikkuisen erilainen kahvila!

Jos kierros eläinpihalla ei sovi suunnitelmiin, voi Syrjyselle poiketa myös "vain" kahville. 

Heti alussa mainitut lampaat, ankat ja puput ovat nähtävissä ilman sisäänpääsymaksua, joten mukeloidenkin viihtyvyys on taattu.

Ja myönnetään nyt heti, että alaotsikko hiukan ohjaa harhaan. Ei se kahvila niin erilainen ole, mutta sen tarjoamat tuotteet kyllä. Vai miltä kuullostaa strutsinlihapasteija? Tai kuusipeuravoileipä? Ja tuliaiseksi voit ostaa vaikkapa 'Strutsinpotku'-lannoitetta, tai strutsiöljyä.

Tokihan kahvilasta saa myös perinteisempiä tuotteita, kuten pillimehuja, kahvia ja munkkia.

Niin, ja jos muistaisi ottaa mukaan kylmälaukun *köh köh*, voisi kahvilasta ostaa myös tilan tuotteita: makkaroita, kananmunia, highlanderin lihaa...

Täytyy tähän loppuun vielä kehaista, että aina tilalla asioidessani olen saanut todella ystävällistä ja iloista palvelua! Niin nytkin.

Mehua, kahvia ja strutsinlihapiirakkaa!

LYHYESTI:

*Vähän erikoisempi kahvipaikka.

*Nopea koko perheen kesäkohde.

*Kirvuntie 76, 36600 Pälkäne

*Avoinna (2016) 21.5. - 14.8. 

Arkisin 10-18, lauantaisin 10-16 ja sunnuntaisin 11-18

*Pääsymaksu aikuiselta 3,50€, 4-14 vuotiaalta 2€, alle 4 vuotiaat ilmaiseksi

*Strutsitilan kotisivut 

*Löytyy myös Facebookista

Veturimuseo

Tsuku tsuku tsuut tsuut!

Meidän perheessä eletään aikaa, kun kaikki kulkuvälineet ovat Mukelon mielestä huippuja, eivätkä junat tietenkään tee poikkeusta! "Yllättäen" myös meikäläiselle ovat tulleet tutuksi niin Chuggington, kuin Tuomas Veturi ystävineen. Kun sähköpostiini päivänä eräänä kilahti Akaan matkailun uutiskirje ja sieltä löytyi mainos Veturimuseosta, päätin pistää paikan muistiin.
Sateisena ja tuulisena kesäkuun päivänä päätimmekin sitten lähteä paikan päälle ihmettelemään, että mitä tämmöinen museo sitten pitää sisällään!

Veturitalli.

 Kiskojen kolketta!

Ihan ensimmäisenä siis automme nokka kohti Toijalaa Akaata, tarkemmin Ryödintie 3:sta. Paikalle on myös opasteet, mutta kunnon mene-itte-tyyliin onnistuimme valitsemaan sokkeloisemman reitin.
Heti parkkipaikalle päästyämme kuulimmekin kiskojen kolketta! Eikä mikään ihme, sillä museo sijaitsee aivan Toijalan juna-aseman lähettyvillä. (Vink vink junalla matkustaville reissaajille, tai teemapäivää miettiville!)
Kun ensin oli ihmetelty liikkuvat junat, olikin aika siirtyä kohti museota...

 Vetureita, vetureita!

Tunnelmaan pääsee heti kättelyssä, sillä lipunmyynti sijaitsee vanhassa junanvaunussa. Tänne pääseminen vaatii sitten muutaman rappusen kipuamista, mutta jos rattaat raaskii jättää ostosten ajaksi pihalle, pääsee niillä muuten liikkumaan. Pääsymaksu (2016) oli aikuiselta 6€, lapselta 3€.
Ystävällinen lipunmyyjä kertoo pikaisen esittelyn paikasta, ja tämän jälkeen siirrymmekin sitten ratapihan kautta veturihalliin!
Hallissa päästään samoin tein itse asiaan, kun ovesta sisään astuessamme saamme tuijottaa kiskoautoa eli "lättähattua". Tutuksi tuli pian myös Moottoriveturi Valmet3 nro 2 eli "Motko".

"Motko"

Jokainen veturi oli varustettu info-lappusella, joten tämmöinen tumpelompikin junan tuijottaja sai näistä rautapedoista paljon irti. Vetureiden lisäksi löytyi hallista paljon kuvia ja museoihin kuuluvaan tapaan myös muuta näyttelyesineistöä.

"Jumbo"

Meikäläiseen ehdottomasti isoimman vaikutuksen teki tavarajunaveturi Tv1 nro 933 eli tuttujen kesken "Jumbo". Tämän rautahevon rinnalla jopa tuo lähes 2m Ukkonen oli hyyyyvin pieni. ;)
Jumboa ihmetellessämme saimme seuraa paikalla olevista talkootyöläisistä, joilla riitti tietoa ja juttua yli info-lappujen. Mielenkiintoista!

Lopulta oli aika siirtyä vielä ihmettelemään lipunmyynnissä myytävänä olevia kannatustuotteita. Mukaan tarttuikin pari postikorttia, jotka meillä talletetaan Mukelolle muistoihin.

Parasta museossa: Leikkijunarata. :D

LYHYESTI:

*Isoille ja pienille veturisteille, sekä niillekin jotka eivät mitään rautahevoista ymmärrä.
*Ryödintie 3, Toijala/Akaa
*Avoinna 1.6.-31.8. (2016) päivittäin kello 10-16
*Pääsyliput: Aikuiset 6€, lapset 3€
*Veturimuseon kotisivut (Museo löytyy myös Facebookista)
*Museon sivuilla tietoa kalustosta.

;)